Offenbach: Hoffmannin kertomukset

tulostettava teksti 

Jacques Offenbach: Hoffmannin kertomukset (Pariisi, 1881)

Offenbachin ainoan oopperan syntyprosessi oli hankala. Teos jäi kesken säveltäjän kuollessa neljä kuukautta ennen ensi-iltaa. Se saatiin esityskuntoon, mutta erilaiset lisäykset, poistot ja vaihtoehtoiset versiot estivät lopullista käsitystä oopperasta vakiintumasta.

Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (1776-1822) oli varhaisromantiikan monilahjakkuus: kirjailija, säveltäjä, musiikkikriitikko ja piirtäjä sekä vielä siviiliammatiltaan juristi. Hänen kirjoitti lukuisia fantasia- ja kauhukertomuksia. Niiden hahmoja sävelittivät mm. Schumann (Kreisleriana), Tsaikovski (Pähkinänsärkijä), Delibes (Coppélia) ja Offenbach, jonka oopperassa Hoffmannin hahmojen kanssa seikkailee Hoffmann itse. E.T.A. Hoffmannin vaikutus ulottuu nykyaikaan asti eikä rajoitu vain klassiseen musiikkiin.

Libretto perustui Jules Barbierin ja Michel Carrén näytelmään vuodelta 1851. Barbier muokkasi tekstistä oopperalibreton ja säveltäjä, Hector Salomon, oli jo ehtinyt aloittaa työn vuonna 1876. Offenbach palasi Amerikan matkaltaan ja sai kuulla libretosta. Hector Salomon luopui ja Offenbach ryhtyi suunnittelemaan oopperaa. Hänen maineensa ja tulonlähteensä perustuivat operetteihin, mikä osaltaan lykkäsi Hoffmannin kertomusten valmistumisen vuosien päähän. Lopulta Offenbachilta loppui sananmukaisesti aika kesken, eikä hän päässyt näkemään kuin ensimmäiset harjoitukset ainoasta vakavasta oopperastaan. Ooppera kantaesitettiin Opéra-comique-teatterissa helmikuussa 1881 ilman keskeneräistä kolmatta näytöstä. Ernest Giraud orkestroi musiikin Offenbachin pianopartituurin pohjalta sekä kirjoitti resitatiivit kantaesitykseen. Kuitenkin pian erilaisia versioita alkoi ilmestyä, kun teos levisi maailmalle. Viimeisen 20 vuoden aikana on löytynyt uutta autenttista materiaalia ja jopa kaksi kilpailevaa viimeisimpään tutkimustietoon perustuvaa partituuria on julkaistu. Hoffmanin kertomuksia kohtaan tunnetaan siis suurta mielenkiintoa edelleenkin. Se kuuluu oopperatalojen kantaohjelmistoon.

Ooppera jakautuu perinteisen ranskalaisen kaavan mukaan viiteen näytökseen, mutta omaperäisellä tavalla: Esinäytös ja jälkinäytös reunustavat kolmea näytöstä, jotka on nimetty kolmen naishahmon mukaan. Nämä hahmot ovat Hoffmannin saavuttamattoman rakkauden kolme eri ilmentymää: Olympia, Giulietta ja Antonia. Yleensä jokaista esittää eri laulajatar, mutta alkuperäinen ajatus on antaa yhden laulajan selviytyä urakasta. Useat lyyriset koloratuurisopraanot ovat ottaneet tehtävän vastaan vuosikymmenien mittaan. Vastaavasti oopperan neljä roiston roolia voi esittää yksi ja sama bassobaritoni. Oopperan kuuluisin numero on Olympian virtuoosinen aaria.

Roolit:

Hoffman                                                                                              -                    tenori

Muusa/Nicklausse                                                                               -                    mezzosopraano

Olympia, mekaaninen nukke                                                               -                    sopraano

Antonia, nuori tyttö                                                                            -                    sopraano

Giulietta, kurtisaani                                                                             -                    sopraano

Stella, laulajatar                                                                                   -                    sopraano

Lindorf                                                                                                -                    bassobaritoni

Coppelius                                                                                            -                    bassobaritoni

Miracle                                                                                                -                    bassobaritoni

Dapertutto                                                                                          -                    bassobaritoni

Andrès, Cochenille, Frantz, Pitichinaccio                                          -                    tenori

Crespel, viulunrakentaja                                                                     -                    basso

Hermann, Wolfram, Wilhelm                                                              -                    bassoja

  Opiskelijoita

Luther, tavernan isäntä                                                                         -                    basso

Spalanzani, keksijä                                                                              -                    tenori

Schlemil, kilpailija                                                                               -                    basso

Juoni:

Esinäytös:

Nürnbergiläisessä majatalossa runouden muusa kertoo yleisölle aikovansa saada Hoffmannin huomion kiintymään itseensä ja unohtamaan muut rakkautensa. Hän muuntautuu Hoffmannin ystävän, Nicklaussen, hahmoon. Stella, oopperalaulajatar, lähettää Hoffmannille kutsukirjeen ja avaimen pukuhuoneeseensa. Lindorf, Hoffmannin ensimmäinen vihollishahmo, sieppaa ne kuitenkin itselleen. Lopulta Hoffmann itse saapuu kapakkaan. Hän viihdyttää ihailijoitaan kertomuksella kääpiöstä. Lindorf ja muut provosoivat Hoffmannin paljastamaan yleisölle elämänsä kolme rakkautta.

1.     näytös: Olympia

                      Keksijä Spalanzanin ja Coppeliuksen mekaaninen nukke, johon runoilija rakastuu. Taikalasit huijaavat Hoffmanin luulemaan nukkea eläväksi. Lopulta Coppelius rikkoo nuken.

2.     näytös: Antonia

                      Viulunrakentaja Crespelin sairas tytär, laulajatar, jota demoninen tohtori Miracle vainoaa. Hoffmann ei kykene auttamaan rakastettuaan, joka kuolee tautiin.

3.     näytös: Giulietta  

                      Venetsian kurtisaani. Kapteeni Dapertutto lahjoo Giuliettan viettelemään Hoffmannin, joka menettää peilikuvansa (”sielunsa”). Demoni surmauttaa Giuliettan Hoffmannin käden kautta.

Jälkinäytös:

Hoffmann haluaa hukuttaa surkean elämänsä juopotteluun. Laulajatar Stella saapuu ja yrittää turhaan lähestyä hellästi Hoffmannia. Mies kiroaa hänet. Stella poistuu Lindorfin kanssa. Nicklausse muuntautuu takaisin muusaksi ja syleilee onnellisena Hoffmannia, joka on nyt täysin hänen, runouden oma.

DVD: Teatre Gran del Liceu 2013

Musiikinjohto Stéphane Denève

Ohjaus Laurent Pelly

Rooleissa:

Kathleen Kim                    (Olympia)

Natalie Dessay                   (Antonia)

Tatjana Pavlovskaja           (Giulietta)

Michael Spyres                  (Hoffmann)

Laurent Naouri                   Lindorf/Coppelius/Miracle/Dapertutto

Michèle Losier                   Muusa/Nicklausse

Kohtaukset:

1 Lyhyt alkusoitto

2 Olut-kuoro

3 Runouden muusa nousee oluttynnyristä ja haluaa ”pelastaa” Hoffmannin karkottamalla tämän mielestä oopperalaulajatar Stellan. Muusa muuttuu Nicklausseksi. Lindorf hankkii itselleen Stellan viestin Hoffmannille.

4 Pirullinen Lindorf aikoo itse mennä Stellan luo. Samalla hän pitää silmällä vihollistaan Hoffmannia tavernassa.

5 Luther, kapakan isäntä panee toimeksi. Kapakkaan kokoontuneet opiskelijat vaativat juomiaan – juomalaulu. Odotettu Hoffmann ja Nicklausse saapuvat (Vrt. Don Giovanni – Leporello).

6 Hoffmann laulaa laulun Kleinzach-kääpiöstä, mutta eksyy välillä aiheesta ja alkaa ylistää tuntematonta rakastettuaan

7 Seurue kertaa juomalaulun. Lindorf ja Hoffmann mittailevat toisiaan.

8 Kiistelyn jälkeen Hoffmann saadaan kertomaan rakastetuistaan

1. näytös: Olympia

9 Keksijä Spalanzani on rakentanut mekaanisen nuken. Hoffmann on nähnyt hahmon ikkunasta ja tulee nyt muka opiskelijana keksijän luo, joka kertoo Olympian olevan tyttärensä.

10 Hoffmann ihastelee Olympian kauneutta ja unelmoi. Nicklausse yllättää hänet huvittuneena ja laulaa Olympialle ystävänsä puolesta.

11 tiedemies Coppelius, toinen Olympian luojista löytää ystävykset. Hän myy laitteita, mittareita ja optiikkaa. Laseilla Hoffmann näkeekin Olympian ihmisenä.

12 Aika esitellä Olympia. Läsnäolijat ovat ihastuksissaan.

13 Olympian laulu

14 Muiden poistuessa Hoffmann jää Olympian seuraksi. Hän saa nukelta vastauksen rakkaudentunnustukseensa. Coppelius hautoo kostoa.

15 Olympian tanssi. Coppelius rikkoo nuken ja Hoffmann saa kaikkien pilkan osakseen.

2. näytös: Antonia

1 Antonia unelmoi rakastetustaan Hoffmannista, josta erossa hänen isänsä Crespel häntä pitää.

2 Puolikuuro palvelija Frantz irrottelee isännän poistuttua. Niinpä Hoffmann ja Nicklausse hiipivät sisään.

3 Viulunrakentajan talossa. Nicklausse rohkaisee Hoffmannia Antonian suhteen.

4-5 Hoffmann ja Antonia näkevät toisensa pitkästä aikaa. Duetto. Crespel ja tohtori Miracle saapuvat. Hoffmann kuulee Antonian sairaudesta.

6 Tertsetti. Miracle kauhistaa: hän lukee Antonian ajatuksia

 ja saa tytön laulamaan. Pirullinen tohtori lupaa pelastaa Antonian hengen. Hoffmann vaatii Antoniaa olemaan laulamatta.

7 Miracle horjuttaa Antonian lupausta.

8 Antonian kuolleen äitin ääni kutsuu Antoniaa Miraclen avustuksella

9 Crespel rientää Antonian luokse, mutta tämä vetää viimeiset henkäyksensä.

3. näytös: Giulietta

10 Barcarole eli venelaulu Venetsiassa: Nicklausse ja Giulietta ja seurapiiri

11 Hoffmann tekee lopun raukeasta tunnelmasta ja innostaa riehakkuuteen. Giulietta ottaa ohjat käsiinsä esitellen vieraat.

12 Kapteeni Dapertutto aikoo timantilla ohjailla Giuliettaa hurmaamaan Hoffmannin ja saada siten otteen runoilijasta. Hoffman ihastuu Giuliettaan, mutta kilpailija Schlemil seuraa tilannetta. Pirullisen kapteenin avulla Hoffman tappaa Schlemilin.

13 Hoffman ei halua paeta, vaikka on pulassa. Giulietta lupaa seurata häntä, mutta pyytää Hoffmannilta ensin tämän peilikuvaa.

14 Menetettyään peilikuvansa Hoffmann joutuu yleisen pilkan kohteeksi ja Giulietta paljastaa huijanneensa häntä. Lopulta paholainen saa Hoffmannin surmaamaan  myös Giuliettan.

Jälkinäytös:

15 Hoffmann lopettaa kertomuksensa. Nicklausse arvelee hänen kuvanneen kolmen hahmon kautta Stellaa, mutta runoilija kiroaa ystävänsä.

16 Hoffmann yrittää innostaa läsnäolijoita juopotteluun, mutta tunnelma ei muutu. Laulajatar Stella saapuu ja vakuuttaa rakkauttaan, mutta Hoffmann loukkaa häntä karkeasti ja laulajatar poistuu.

17 Lindorf joutuu kuuntelemaan viimeisen säkeistön keskenjääneestä Kleizach-kääpiön tarinasta, jolla Hoffmann ivailee häntä. Lopulta kaikki katoavat ja runouden muusa palaa omassa hahmossaan. Hän on onnistunut, runoilija on yksin hänen.

18 Muusan sanat Hoffmannille: Rakkaus tekee ihmisen suureksi ja kyyneleet vielä suuremmaksi

Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat

 tulostettava teksti

Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat (München, 1868)

Oleskellessaan Marienbadin kylpylässä kesällä 1845 Wagner laati luonnoksia tuleviin oopperoihinsa. Yksi aihe tuntui tarjoavan erityisesti aineksia komediaan, nimittäin 1500-luvun saksalainen mestarilauluperinne ja nürnbergiläisen mestarilaulaja Hans Sachsin ympärille punoutuva laulukilta. Vuonna 1851 hän julkaisi proosaversion Mestarilaulajista osana muita kirjoituksiaan, mutta sävellystyö siirtyi seuraavalle vuosikymmenelle.

1850-luku kului Wagnerilta maanpaossa sekä Nibelungin sormuksen ja Tristanin sävellystyössä. Jatkuvien vastoinkäymisten ja melko toivottoman taloudellisen tilanteen muutti kertaheitolla vasta Baijerin kuningas Ludvig II ryhtyessään oma-aloitteisesti säveltäjän avokätiseksi mesenaatiksi vuonna 1864. Wagner aloitti Mestarilaulajien libreton kirjoitustyön jo vuonna 1861 saatuaan ystäviltään neuvon kirjoittaa jotain kevyempää  ja lyhyempää... Sävellystyö valmistui vasta loppuvuodesta 1867. Kun teos vuonna 1868 sai ensi-iltansa, oli se saanut varsin erilaisen sävyn kuin Wagner alunperin ajatteli. Tuloksena oli säveltäjänsä pisin teos siihen mennessä. Ilmeisimmät komediasävyt olivat antaneet tilaa pohdiskeluille nuoren ja vanhan taiteilijan kohtaloista. ”Modernisti” Walther von Stolzingin hahmoon saattoi Wagner helposti sijoittaa itsensä. Mutta myös vanheneva ja viisas Hans Sachs, joka taas edustaa kansanlaulajan spontaania ääntä, inspiroi säveltäjää sisäisesti. Beckmesserin kuivakkaan pikkutarkan ja säännöistä kiinnipitävän hahmon Wagner tarkoitti erityisesti piikiksi häntä vastaan taistelevalle musiikkikriitikko Eduard Hanslickille. Ensiesitystä juhli lähinnä taiteentuntijoista koostuva yleisö myrskyisästi yhdessä kuningas Ludvig II:n kanssa. 1860-luvun loppupuolella valmistauduttiin Saksanmaalla sotaan Ranskaa vastaan. Korostetun saksalainen ja saksalaisen taiteen perinteitä vaaliva ooppera levisi nopeasti Saksan teattereissa, teki Wagnerista lyhyessä ajassa suositun sekä herätti kiinnostuksen hänen aikaisempiin oopperoihinsa.

Mestarilaulajat on musiikillisesti  kypsää Wagneria. Sen partituuri on yhtä rikas kuin edellisen oopperan Tristanin ja Isolden, mutta musiikin luonne on valoisampi ja positiivisempi. Oopperasta puuttuvat kokonaan ne mystis-filosofiset ulottuvuudet, jotka leimaavat kaikkia muita Wagnerin pääteoksia.

Wagner tutustui perinpohjaisesti 1500-luvun mestarilaulajien teksteihin ja otti päähenkilönsä Hans Sachsin alkuperäisen runon myös mukaan oopperaan. Wagner koki olevansa omassa taiteessaan 1200-luvun minnelaulajien ja 1500-luvun mestarilaulajien perillinen.

Henkilöt:

Hans Sachs, suutari ja mestarilaulaja                             –                    baritoni

Veit Pogner, kultaseppä                                                  –                    basso

Sixtus Beckmesser, kaupunginkirjuri                             –                    baritoni

Walther von Stolzing, ritari ja laulaja Frankenista         –                    tenori

David, suutarin oppipoika                                              –                    tenori

Eva, Pognerin tytär                                                         –                    sopraano

Magdalene, Evan imettäjä                                              –                    mezzosopraano

-mestarilaulajia, eri kiltojen jäseniä, kaupungin väkeä

Juoni:

1500-luvun Nürnberg, Juhannusaatto ja Juhannuspäivä

Nuori frankenilainen ritari Walther von Stolzing rakastuu Evaan, Nürnbergin kultasepän Veit Pognerin tyttäreen. Evaa ei kuitenkaan saa vaimokseen, jollei ole erinomainen laulaja. Itse asiassa pitää olla niin erinomainen laulaja, että tulee hyväksytyksi mestarilaulajien kiltaan. Lisäksi on voitettava mestarilaulajien järjestämä vuotuinen laulukilpailu.

Walther ottaa haasteen vastaan ja hakee mestarilaulajien killan jäsenyyttä. Pääsykokeessa Walther laulaa hyvin, mutta laulun tyyli ei noudata mestarilaulajien perinteitä. Ja kun laulun arvostelijana on ahdasmielinen kaupunginkirjuri Beckmesser, tulee Walther hylätyksi. Beckmesserin puolueettomuudenkin laita on vähän niin ja näin, sillä myös hän haluaa voittaa laulukilpailun saadakseen Evan vaimokseen. Sachs näkee Waltherin lahjakkuuden ja on valmis puolustamaan nuorukaista. Vaikka Sachsin suhde Evaan on isällinen, tuntee hän myös mustasukkaisuutta, eikä haluaisi Beckmesserin kosivan Evaa.

Toisessa näytöksessä Beckmesser valmistautuu esittämään Evalle serenadin tämän talon edessä. Eva ja Magdalene vaihtavat tämän takia tahallaan asuja. Huonosta menestyksestä masentunut Walther haluaa lähteä Nürnbergistä ja viedä Evan mukanaan, mutta pakosuunnitelman sotkevat Sachs ja Beckmesserin serenadi. Sachs päättää toimia serenadin ”arvostelijana” suutarin vasara kädessään. Hän saakin kengät valmiiksi ja onnistuu häiritsemään Beckmesserin laulua. Kun Sachsin oppipoika Daavid tajuaa Beckmesserin esittävän serenadia omalle armaalleen, syntyy mellakka. Lopulta Sachs vetää Daavidin ja Waltherin sekä Evan turvaan. Kaupunginvahti kuuluttaa kello 11: näytös päättyy taas rauhoittuneessa tunnelmassa.

Waltherin mahdollisuudet saada Eva näyttävät huonoilta, mutta onneksi hän on ehtinyt tehdä laulullaan vaikutuksen mestarilaulajien johtajaan, Hans Sachsiin. Walter vierailee Sachsin luona, ja tämä lupaa järjestää Waltherille mahdollisuuden osallistua kilpailuun. Lisäksi Sachs kannustaa Waltheria pitämään kiinni omasta perinteitä uudistavasta laulutyylistään samalla kun hän ohjaa tämän mestarilaulajien sääntöjen tuntemukseen. Walther innostuu ja keksii yhdessä mestarin kanssa laulun sanat ja sävelen näkemänsä unen pohjalta. Runokäsikirjoitus jää toistaiseksi Sachsin haltuun miesten poistuessa.

Beckmesser vierailee Sachsin luona, näkee Waltherin laulun sanat ja luulee niitä Sachsin sepittämiksi. Beckmesser ajattelee, että jos hän laulaa maineikkaan Sachsin runon, hän ei voi hävitä. Niinpä hän pyytää Sachsilta lupaa laulun esittämiseen kilpailussa ja Sachs suostuu. Eva ja Walther tapaavat Sachsin luona ja saavat hänen hyväksyntänsä rakkaudelleen. Syntyneelle mestarilaululle annetaan nimi.

Kansa kokoontuu seuraamaan laulukilpailua. Tunnelma on ensin riehakas, sitten vakavan juhlallinen. Beckmesser on ensimmäinen kilpailija. Hänellä on ollut suuria vaikeuksia saada tuntumaa runoon, joka poikkeaa tyyliltään kaikista Sachsin aiemmista lauluista. Hän kun ei edelleenkään tiedä, että oikea tekijä on Walther. Beckmesser unohtaa sanat, laulaa mitä sattuu ja tulee julkisesti nöyryytetyksi.

Sitten on Waltherin vuoro. Hän esittää saman runon kuin Beckmesser, ja hänen tulkintansa on niin kaunis, että hänet julistetaan kilpailun voittajaksi. Walther saa Evan. Ooppera päättyy kansallismielisissä tunnelmissa, kun Sachs vaatii Waltheria ja nürnbergiläisiä kunnioittamaan saksalaista taidetta ja saksalaisia taiteilijoita: "Ehrt eure deutschen Meister, dann bannt ihr gute Geister."

DVD:

Bayreuthin oopperafestivaalit 1999

Johtaa Daniel Barenboim

Ohjaus Wolfgang Wagner

Hans Sachs                                               –                    Robert Holl

Veit Pogner                                              –                    Matthias Hölle

Sixtus Beckmesser                                   –                    Andreas Schmidt

Walther von Stolzing                               –                    Peter Seiffert

David                                                       –                    Endrik Wottrich

Eva                                                          –                    Emily Magee

Magdalene                                               –                    Birgitta Svendén

Kohtauksia:

2 Alkusoitto

3-4 Johannes Kastajan hymni, Walther tapaa Evan ja saa tietää laulukilpailusta.

9 David, Sachsin oppipoika niin suutarina kuin laulajanakin, valistaa Waltheria, mitä kaikkea vaatii päästä mestarilaulajaksi. Walther saa kuulla myös kirjurista, joka merkitsee virheet laulukokeessa.

10 Beckmesser pyytää Veit Pognerilta tämän tyttären kättä ja uskoo voittavansa helposti laulukilpailun. Walther ilmoittautuu Pognerille. Mestarilaulajat kokoontuvat nimenhuudon myötä istuntoonsa.

13 Walther esitellään mestarilaulajien kiltalle. Muut paitsi Beckmesser ottavat hänet vastaan. 14 Walther kertoo oppineensa omatoimisesti laulajaksi Vogelweiden metsissä, mikä hämmentää mestareita 15 Beckmesser asettuu merkitsemään virheet ja laulukoe alkaa, kun Waltherille on esitetty säännöt, joiden mukaan laulu on keksittävä ja esitettävä. 16 Waltherin kevätlaulu. Beckmesser keskeyttää Waltherin, kun hänen virhetaulunsa täyttyy. 17 Yllättäen Hans Sachs asettuu puolustamaan Waltheria ja syyttää Beckmesseriä harkitusta vihamielisyydestä. Walther jatkaa lauluaan, mutta kiistely johtaa sekasortoon, joka hautaa laulun alleen.

2. näytös:

21 Sachs valvoo pohtien kuulemaansa laulua. On Juhannusaattoilta.

22 Eva tulee kysymään neuvoa, kysymys on myös uusista kengistä. Sachs ja Eva pitävät toisistaan. Eva saa kuulla Beckmesseristä ja Waltherista., mutta pettyy pahasti

23 Lena kertoo Evalle Beckmesserin suunnittelevan serenadia hänelle. Juonittelua

24 Walther tulee ja pyytää Evaa kanssaan karkaamaan Nürnbergistä.

25-26 Kaupungin yövahti: kello 10

27-28 Eva ja Walther suunnittelevat pakoa, mutta Sachs ja Beckmesserin tulo keskeyttää sen. Sachs tulee ulos ja estää laulullaan Beckmesserin serenadin.

29 Sachs laulaa katkerana ajatellen Evaa.

30 Beckmesser haluaa Sachsin kuuntelevan häntä. Mustasukkaisuus aiheuttaa kitkaa miesten välillä. Sachs ryhtyy ”kirjuriksi”.

31 Beckmesserin serenadi, jota Sachs häiritsee paukkeellaan. Laulun valmistuessa kengätkin ovat valmiit. David tajuaa Magdalenen kuuntelevan serenadia ja hyökkää Beckmesserin kimppuun, josta seuraa 32 Yöllinen mellakka.

3. näytös:

1 Alkusoitto

2 Aamun koittaessa David selittelee Sachsille miksi kävi Beckmesserin kimppuun

3 Juhannuksen kunniaksi David saa esittää Johannes-kastajasta laulun Sachsille

5 Walther tulee Sachsin luo kertoen unestaan. Sachs kehottaa häntä laatimaan mestarilaulun kilpailua varten eikä antaa periksi.

8 Walther kuvailee unensa tuntemuksia Sachsin ohjatessa ja kirjoittaessa laulun muistiin. Näin syntyy sääntöjenmukainen laulu kilpailua varten.

9 Sachsin ja Waltherin poistuessa pukeutumaan kilpailua varten onneton ja järkyttynyt Beckmesser ontuu Sachsin taloon. Hän huomaa Waltherin laulun, mutta luulee sitä Sachsin keksimäksi ja päättää varastaa hengentuotteen. Sachsin tullessa hän syyttää tätä serenadinsa tahallisesta sabotoinnista ja vannoo kostoa.

10 Beckmesser näyttää ”todistettaan” Sachsille eli pitää tätä kilpakosijanaan. Sachs ei paljasta totuutta, vaan antaa Beckmesserin käyttää Waltherin runoa vapaasti, koska ei usko tämän voittoon. Beckmesser riemuitsee ja tekee sovinnon Sachsin kanssa. Hän lähtee kiireisesti opettelemaan runoa.

17 Nürnbergin väki kokoontuu Juhannusjuhliin ja laulaa suutareiden ja räätäleiden, leipureiden kiltojen kunniaksi. 18 Tanssi, Mestarilaulajien juhlava tulo.

21 Beckmesser aloittaa kilpailun, mutta sotkeutuu ja tuottaa hermostuksissaan sekasotkua ja tahatonta komiikkaa.

22 Sachs korjaa Beckmesserin syytökset ja paljastaa totuuden ja laulun oikean tekijän. Hän kutsuu Waltherin todistajakseen, joka näin pääsee laulamaan.

23-24 Waltherin laulu, joka saa kaikkien sydämet puolelleen. Waltheria juhlitaan voittajana, mestarilaulajana ja Evan sulhasena. Kun Walther  ensin kieltäytyy kiltan jäsenyydestä, saa Hans Sachs viimeisen sanan: Myös nuoren taiteilijan on kunnioitettava sukupolvien työtä Saksassa.

Wagner: Valkyyria

 tulostettava teksti

 

Richard Wagner: Die Walküre (Valkyyria, München 1870)

Richard Wagnerin (1813-1883) pääteos, neljä oopperaa sisältävä Nibelungin sormus, syntyi suunnilleen 30 vuoden aikana. Jo 1840-luvun alkupuolella säveltäjä tutki aiheeseen liittyviä tekstejä ja myyttejä. Varsinainen kirjoitustyö alkoi vuonna 1848, Lohengrinin valmistuttua ja vuotta ennen kuin Wagner joutui lähtemään maanpakoon Saksasta. Librettojen kirjoittamista seurasi sävellystyö. 1850-luvulla Wagner eli maapaossa pääasiassa Sveitsissä ja sävelsi Ringin lisäksi Tristanin ja Isolden sekä Nürnbergin mestarilaulajat. Nibelungin sormuksen hän sai päätökseen vasta 1874, jonka jälkeen alkoi teoksen valmistaminen ensiesitykseen.

Nibelungin sormus kantaesitettiin kokonaisuudessaan Bayreuthissa vuonna 1876. Sen neljä oopperaa saivat esityksensä peräkkäisinä iltoina yleisölle, jonka joukossa istui monia aikansa kulttuurin, taiteen ja politiikan johtavia henkilöitä. Vaikka säveltäjä oli ensimmäiseen festivaalin esityksiin varsin tyytymätön ja vaikka taloudellisesti hoiputtiin konkurssin partaalla, alkoi kuitenkin traditio, joka jatkuu Bayreuthissa edelleenkin. Samalla Wagner kykeni toteuttamaan ainutlaatuisen oopperateoksen, jota kohtaan tunnetaan jatkuvasti suurta mielenkiintoa. Nibelungin sormus on yksi laajimmista esittävän taiteen teoksista ja myös sen valmistumisprosessi oli epätavallisen pitkä. Ottaen huomioon ne vaikeudet joiden kanssa Wagner jatkuvasti kamppaili, on hämmästyttävää, miten hyvin hän lopulta onnistui saavuttamaan kaikki tavoitteensa.

Nibelungin sormuksen kokonaisuuteen kuuluvat oopperat:

    * Reininkulta (Das Rheingold), ensiesitys Münchenissä 22.9.1869

    * Valkyyria (Die Walküre), ensiesitys Münchenissä 26.6.1870

    * Siegfried, ensiesitys Bayreuthissa 16.8.1876

    * Jumalten tuho (Götterdämmerung), ensiesitys Bayreuthissa 17.8.1876

Ensimmäisen kerran kaikki neljä oopperaa esitettiin sarjana Bayreuthissa 13.8. – 17.8.1876.

Ringin valmistumisen vaiheita:

Jo vuonna 1846 Wagner kehitteli ooppera-aihetta Siegfried-sankarista. Siegfriedin kuolema -niminen libretto valmistui vuoden 1848 lopussa. Tämä Jumalten tuhon ensiversio muistutti aluksi paljolti Lohengrinin tyyliä, mutta säveltäjä muutti tekstiä varsinkin lopun osalta vuonna 1862.  Ensiversion  valmistumisen jälkeen vuonna 1848 Wagner huomasi, että oli välttämätöntä luoda Siegfriedin varhaisvaiheille oma teoksensa. "Nuori Siegfriedin" teksti oli valmis vuonna 1851, mutta jatkoa seurasi vuotta myöhemmin, kun Siegfriediä  edeltävät Valkyyria ja Reininkulta saivat librettonsa. Näin Wagner oli kirjoittanut libretot neljän oopperan kokonaisuuteen "päinvastaisessa" järjestyksessä.

Vuonna 1849 Wagner oli aktiivisesti osallistunut kansannousuun Dresdenissä ja joutui pakenemaan maanpetturuussyytettä Zürichiin. Seuraavina vuosina hän ei säveltänyt mitään, mutta julkaisi omiin taidekäsityksiinsä perustuvat kirjat "Taide ja vallankumous", ”Tulevaisuuden taideteos” ja "Ooppera ja draama". Kun hän samoihin aikoihin kirjoitti aktiivisesti Ringin librettoja sekä suunnitteli oopperoita aiheista Nürnbergin mestarilaulajat, Tristan sekä Parsifal, voidaan todeta Wagnerin suunnitelleen koko myöhemmän uransa noina näennäisen hedelmättöminä maanpakolaisuusvuosina. 1850-luvulla Wagner omaksui myös toisaalta Arthur Schopenhauerin pessimistisen filosofian Myöhemmin hän tutustui läheisesti myös filosofi Friedrich Nietzscheen. Wagnerin elämänvaiheet painoivat Nibelungin sormukseen omat leimansa. Nibelungin sormuksen ydinaihe on taistelu vallan (omaisuuden) ja rakkauden välillä. Valtaa voi saada vain se, joka luopuu rakkaudesta. Vallanhimosta voi luopua vain uhrautumalla rakkauden tähden. Niinpä Alberichin varastama sormus vaihtaa omistajaa vallanhimon ja ahneuden takia, kunnes Brünnhilden uhrautuminen palauttaa sen lopuksi alkuperäiseen paikkaansa Reinin pohjalle. Wagnerin omaksuma schopenhauerilainen pessimismi 1850-luvulla sai hänet muuttamaan Ringin lopun yleiseksi tuhoutumiseksi. Wotanin, ylijumalan, valvoma maailmanjärjestys järkkyy ja Valhalla palaa muiden mukana.

Vaikka Wagner perusti tetralogiansa nimenomaan aluksi keskiaikaiseen Niebelungenliediin, etsiytyi hän pidemmälle ja esiin nousivat erityisesti skandinaavis-germaaniset Edda- ja eri Saga-runoelmat esikuvina. Saksalaiset kansansadut, etunenässä kertomus "Siegfriedistä ja torvesta" kuuluivat myös Wagnerin käyttämiin päälähteisiin. Tyypillistä Wagnerin kielelle on harkittu vanhanaikaisuus. Teksti ei noudata riimejä, vaan kuten Kalevala, viljelee runsaasti alkusointuja (Stabreim) ja toisaalta vanhakantaisia saksankielen ilmauksia.

Vuonna 1853 Reininkullan sävellystyö alkoi. Vuotta myöhemmin ensimmäisen osan valmistuttua Wagner kirjoitti Valkyyrian partituuria, jota kesti vuoteen 1856 asti. Sävellysprosessi hidastui entisestään kolmannessa oopperassa. Kesäkuussa 1857 ollessaan keskellä Siegfriedin toista näytöstä Wagner keskeytti työnsä. Vasta 1865 Siegfriedin musiikki sai jatkoa. Työ oli silti hidasta, ja oopperan partituuri valmistui vasta vuonna 1871. Wagner sävelsi päätösosaa, Jumalten tuhoa yhtäaikaisesti vuodesta 1869 lähtien. Viimeinen ooppera sai lopullisen muotonsa vuonna 1874. Nibelungin sormus oli lopultakin valmistunut.

Musiikillisesti Wagnerin Ringiä hahmottavat erilaiset johtoaiheet ("Leitmotive"). Ne kuvaavat tiettyjä henkilöitä, luonnonilmiöitä, tunnetiloja tai asioita ja esineitä sekä melodisesti (Siegfriedin torviaihe) että harmonisesti (Valhalla-aihe). Motiivit nousevat kuuluville viittaamaan tulevaan tai menneeseen, niiden käyttö on hienovaraista ja kompleksista. Motiiveja on laskutavasta riippuen sadasta sataanviiteenkymmeneen. Samalla Wagner luopuu perinteisestä jaosta aarioihin ja resitatiiveihin. Tilalle hän tuo "loppumattoman melodian" ja musiikilliset ylimenot. Perinteisestä oopperasta tulee musiikkidraamaa, jota hahmottavat kohtaukset, eivät erilliset musiikkinumerot.

Wagnerilla myös orkesterivärit ovat erottamaton osa musiikkia. Musiikillisen vastineensa saavat mm. Reinin virtaus, aurinko, metsä, tuli, jättiläiset, lohikäärme jne. Wagner kehitti oman vaskisoitinlajinsa, Wagner-tuubat Ringiä varten sekä laajensi orkesterin soitinvalikoimaa myös muilla matalilla vaskisoittimilla. Ring-orkesterin koko oli muutenkin suurempi kuin Wagnerin muissa teoksissa.

Wagnerin kehittämät uudet mittasuhteet asettivat uusia vaatimuksia paitsi orkesterille ja laulajille myös koko oopperainstituutiolle. Nibelungin sormuksen toteuttaminen merkitsi oopperajuhlien instituutioiden alkua (Festspiele), koska teoksen esittäminen vaati sekä viikon (vähintään yksi lepopäivä) kestävän festivaalin että musiikilliset ja dramaattiset vaatimukset täyttävän oopperatalon. Osittain tästä syystä ymmärtää Wagnerin kokeman masennuksen sekä säveltämisen keskeytymisen vuonna 1857. Neljän oopperan toteuttaminen maanpakolaisena Sveitsissä oli mahdoton ajatus jopa Wagnerille . Vasta tutustuminen Baijerin uuteen kuninkaaseen Ludvig II:een muutti kaiken. Yhtäkkiä Wagnerilla oli tukija, joka saattoi ja halusikin toteuttaa kaikki säveltäjän toiveet.  Bayreuthin Wagnerille rakennettiin oopperatalo ja oopperajuhla toteutui elokuussa vuonna 1876 ensimmäisen kerran.

Valkyyria sisältää useita Wagnerin vaikuttavimpiin kuuluvia musiikillisia hetkiä. Kuuluisimpana niistä täytyy pitää Valkyyrioiden ratsastusta, mutta myös lopun taikatuli, alun myrskymusiikki, Siegmunden ja Sieglinden duetto, Brünnhilden ilmoitus sekä Wotanin monologi ovat yhtä lailla huippukohtia.

DVD: Bayreuthin oopperajuhlat 1980

Wotan  (bassobaritoni)                                                  David McIntyre

 Fricka  (mezzosopraano)                                             Hanna Schwartz

 Siegmund (tenori)                                                         Peter Hofmann

 Sieglinde (sopraano)                                                     Jeannine Altmeyer

 Hunding, (basso)                                                          Matti Salminen

 Valkyyriat:

 Brünnhilde (sopraano)                                                  Gwyneth Jones

 Gerhilde (sopraano)                                                      Carmen Reppel

 Ortlinde (sopraano)                                                      Karen Middleton

 Helmvige (sopraano)                                                    Katie Clarke

 Waltraute (mezzosopraano)                                         Gabriele Schnaut

 Siegrune (mezzosopraano)                                           Marga Schiml

 Roßweisse (mezzosopraano)                                       Elisabeth Glauser

 Schwertleite (altto)                                                       Gwendolyn Killebrew

 Grimgerde (altto)                                                          Ilse Gramatzki

 

Juoni:

1. näytös:

Jumala Wotan koettaa saada sormuksen puhdistettua kirouksesta ja kasvattaa kaksoset Sieglinden ja Siegmundin metsän kätköissä, myöhemmin heidän äitinsä kuitenkin surmataan. Sieglinde on siepattu ja pakotettu naimaan Hunding-niminen mies. Heidän häihinsä ilmestyy Wotan valepuvussa ja iskee taikavoimaisen Nothung-miekan saarnen runkoon, eikä kukaan onnistu irrottamaan miekkaa puusta. Myöhemmin oopperan alkaessa Siegmund pakenee vihollisiaan Hundingin taloon (3). Hän tapaa siellä Sieglinden, muttei tunnista häntä. (4) Kotiin saapuva Hunding huomaa, että Siegmund on hänen verivihollisensa ja haastaa hänet aamulla kaksintaisteluun (5-7), Siegmund tunnistaa Sieglinden: heidän välilleen puhkeaa rakkaus (8-10), ja Siegmundin onnistuu irrottaa Nothung-miekka saarnesta(11).

2. näytös:

Wotan lähettää tyttärensä, Brünnhilde-nimisen valkyyrian suojelemaan Siegmundia (12). Fricka-jumalatar kuitenkin kääntää Wotanin pään ja sanoo, että hänen ei lakien jumalana pitäisi tukea sisarusten välistä liittoa (13-14). Niinpä Wotan lähettääkin Brünnhilden auttamaan Siegmundin sijasta Hundingia (15-17). Brünnhilde julistaa kuolemaa Siegmundille, mutta liikuttuu kuitenkin miehen uskollisuudesta Sieglindeä kohtaan. Brünnhilde toimii Wotanin tahtoa vastaan ja lupaa auttaa Siegmundia voittamaan (18-19). Wotan suuttuu tyttärelleen ja lähtee mukaan kaksintaisteluun, taistelussa Nothung-miekka murtuu Wotanin keihääseen. Siegmund kuolee ja Wotan tappaa Hundingin. Brünnhilde pakenee Wotania ja ottaa Nothung-miekan palaset ja Sieglinden mukaansa(20).

3. näytös:

Valkyyriat keräävät kuolleita sankareita Valhallaan, kun Brünnhilde tulee ja pyytää heiltä apua Wotanin vihaa vastaan (1-2). Brünnhilde eroaa Sieglindestä kertoen samalla, että tämä kantaa kohdussaan maailman ihmeellisintä sankaria, Siegfriediä (3). Wotan löytää Brünnhilden julistaen karkottavansa tyttärensä Valhallasta ja antaen hänet maailman armoille (5). Kuunneltuaan Brünnhilden puolustuksen hän lieventää rangaistustaan: Wotan vaivuttaa Brünnhilden uneen ympäröiden tyttärensä tulirenkaalla, joka suojelee häntä ja jonka vain urhein sankari voi läpäistä (6-9).

Bizet: Helmenkalastajat ja Carmen

tulostettava teksti

Georges Bizet: Helmenkalastajat (Pariisi, 1863)

Nuorten säveltäjien oli usein vaikea saada oopperasuunnitelmiaan toteutettua Pariisin kahdessa suurimmassa oopperatalossa. Bizet (1838-1875) kuului Grand prix du Rome –mitalin saajiin, hän opiskeli Italiassa ja sävelsi lyhyen buffa-oopperan Donizettin tyyliin. Palattuaan Pariisiin hän hyödynsi palkinnon saamalla tilauksen yksinäytöksisestä oopperasta Opéra-comiqueen. Kuitenkin La guzla de l’Emir jäi esittämättä ja katosi jäljettömiin. Bizet oli saanut kesken harjoitusten huhtikuussa 1862 mahdollisuuden säveltää kolminäytöksinen ooppera riippumattomalle Theatre Lyrique –nimiselle oopperayhdistykselle. Libretto oli Michel Carrén ja Eugene Cormonin käsialaa. Ooppera sai kantaesityksensä seuraavana vuonna sekä yhteensä 18 esitystä, muttei palannut ohjelmistoon säveltäjänsä elinaikana. Vuoden 1886 jälkeen se sai useita esityksiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Viimeiset puolivuosisataa Helmenkalastajat on kuulunut monien oopperatalojen ohjelmistoon ja se on levytetty lukuisia kertoja.

Roolit:

Leila, Brahman papitar        -                    sopraano

Nadir, kalastaja                    -                    tenori

Zurga, kalastajien johtaja     -                    baritoni

Nourabad, Brahman ylipappi -                  basso

Juoni:

Ceylonin muinaiset kalastajat ajavat pahoja henkiä pois varmistaakseen pyyntionnensa. He valitsevat joukostaan johtajan, Zurgan. Nadir saapuu paikalle ja Zurga tunnistaa vanhan ystänsä hänessä. He muistelevat aikaa Kandyn kaupungissa, jolloin kumpikin oli ihastunut kauniseen papittareen. Siitä aiheutunut välirikko on jo unohdettu, ja molemmat vannovat ystävyyttä kuolemaan saakka. Vene saapuu rannalle ja siitä astuu verhottu papitar. Hänen rukouksiaan tarvitaan rituaalin varmistamiseksi. Zurgan ohjeiden jälkeen naisen ohjaa temppeliin ylipappi Nourabad. Nadir jää yksin. Miestä painaa yhä rakkaus Leilaan. Tästä syystä hän on tullut temppelin luo. Temppelistä kantautuva laulu kuulostaa tutulta ja kun Nadir saapuu sinne, tunnistaa hän taas Leilan. Molemmat tunnustavat toisilleen rakkautensa uudelleen.

Nourabad painostaa Leilaa toteuttamaan vannomansa valat Brahmaa kohtaan. Leila todistaa rohkeudestaan kertomalla rintakorunsa tarinan. Kuitenkin hän kaipaa Nadiria. Miehen palatessa he antautuvat lemmenduettoon. Kun Nadir poistuu vangitsevat helmenkalastajat hänet. Zurga haluaa armahtaa ystävänsä, mutta kun tunnistaa Leilan, saa mustasukkaisuus vallan. Hän tuomitsee molemmat kuolemaan. Myrsky nousee.

Myrskyn jälkeen Leila tuodaan Zurgan telttaan. Anelu Nadirin armahtamisesta nostattaa uudelleen Zurgan mustasukkaisuuden. Nourabad ilmoittaa rovion olevan valmis. Huomatessaan kaulakorun Zurga sieppaa sen itselleen. Nadir ja Leila kohtaavat rovion äärellä. Silloin salama iskee kalastajien kylään. Miesten pelastaessa omaisuuttaan Zurga auttaa Leilan ja Nadirin pakoon. Kaulakoru paljasti, että Leila oli aikoinaan pelastanut Zurgan. Nyt hän on valmis vastapalvelukseen. Miesten palatessa Zurga on heitä vastassa. (vuoden 1886 versiossa Zurga kuolee lopussa.)

DVD: Venetsian La Fenice –ooppera 2004

Johtaa Marcello Viotti, Ohjaus Pier Luigi Pizzi

Leila              -                    Annick Massis

Nadir             -                    Yasu Nakajima

Zurga            -                    Luca Grassi

Nourabad      -                   Luigi di Donato

Alkusoitto

1. näytös

1 Kalastajien tanssi

2 Zurga valitaan kalastajien kuninkaaksi. Nadir saapuu vaellettuaan metsissä. Hän kertoo seikkailuistaan.

3 Zurga pyytää Nadiria jäämään kylään. Tanssi jatkuu ja muut poistuvat

4 Zurga ja Nadir palaavat menneeseen ja uudistavat ystävyytensä

5 Miehet muistelevat Kandin kaupungin kaunista papitarta ja sopivat mustasukkaisuutensa duetossa

6 Zurga kertoo lähestyvästä kanootista. Salaperäinen, verhottu papitar saapuu.

7 Kyläläiset vastaanottavat muukalaisen. Hänen odotetaan varmistavan jumalten suojeluksen.

8 Nainen lupaa Zurgalle toimia papittaren tehtävien mukaisesti. Zurga lupaa hänelle kunnioitusta ja suuren helmen. Rangaistuksena laiminlyönnistä on kuolema. Kalastajat rukoilevat Brahmaa.

9-10 Nadiria jää vaivaamaan papittaren ääni ja hän palaa taas rakkauden muistoihin aariassaan

11 Nourabad ohjaa Leilan temppeliin. 12 Leila aloittaa rukouslaulun, johon Nadir herää. Nadir kutsuu ja Leila vastaa temppelistä hänelle.

2. näytös

1 Yö koittaa ja tähdet syttyvät taivaalle. Nourabad vakuuttaa Leilalle, että tämä voi rauhassa levätä temppelissä. Leila kertoo rohkeudestaan, jonka merkkinä on hänen kaulakorunsa.

2 Jäätyään yksin Leilaa lohduttaa vain tunne Nadirin läheisyydestä. Aaria

3 Nadirin laulu herättää Leilan.

4 Leila pelkää ensin vastaanottaa Nadiria, mutta sitten molemmat palaavat ensikohtaamiseensa duetossaan.

5 Nadir poistuu, mutta Nourabad hälyttää ihmiset paikalle. Nadirille ja Leilalle vaaditaan rangaistusta. Zurga keskeyttää tilanteen. Nähdessään Leilan kasvot hän hurjistuu ja vaatii muiden mukana kuolemaa heille. Salamointi pelästyttää kaikki ja he rukoilevat Brahmalta armoa.

3. näytös

1 Zurga rauhattomana teltassaan myrskyn laannuttua. Hän katuu julmuuttaan Nadiria kohtaan.

2-3 Leila tuodaan Zurgan luokse. Zurga on taas onnellinen hänen läsnäolostaan. Leila anoo Nadirille armahdusta, mutta Zurgan mustasukkaisuus erottaa heidät taas.

4 Rovio on valmis tuomituille. Leilan kaulakoru joutuu Zurgalle.

5 Kansa odottaa verenhimoisena tulen sytyttämistä. Nadir tuodaan.

6 Leila ja Nadir odottavat yhdessä pelottamasti kuolemaansa.

7 Juuri sytyttämisen hetkellä käskee Zurga ihmisiä pelastamaan kotinsa. Hän vapauttaa Nadirin ja Leilan.

Carmen (Pariisi 1875)

Pariisin Opéra-Comiquessa kantaesitettiin paitsi Bizet'n Carmen myös monia muita oopperoita ja erityisesti operetteja. Carmen ei kuitenkaan ole mikään kevyt komedia, vaan pikemminkin tragedia. Aiheen sekä puhutun dialogin vuoksi teos kuuluu kuitenkin Opèra comique -tyylilajiin.

Bizet aloitti Carmenin säveltämisen 1872, kolme vuotta ennen epäonnista kantaesitystä. Aihe pohjautui Prosper Mériméen samannimiseen (1845 ilmestyneeseen) romaaniin, josta ajan merkittävimmät ranskalaiset libretistit Henri Meilhac ja Ludovic Halevy muokkasivat oopperatekstin. Carmenissa yhdistyivät lähinnä ranskalaiset ja italialaiset tyylipiirteet, joskin musiikillinen paikallisväri on suorastaan hämäävän espanjalainen. Orkesterin rooli on niin itsenäinen, että Bizet sai syytöksiä wagnerismista, vaikka hänen musiikkinsa ei voisi juuri vähemmän muistuttaa Wagneria. Myös muodollisesti Bizet pitäytyy perinteellisessä numero-oopperassa. Alkuperäisen partituurin puhuttu dialogi korvattiin myöhemmin Guiraudin säveltämillä resitatiiveilla. Nykyään on palattu myös tässä oopperassa originaliteettiin: puhutut repliikit vievät draamaa paremmin eteenpäin. Carmen jäi Bizet'n viimeiseksi teokseksi, eikä sen tekijä kokenut oopperansa maailmanmenestystä. Musiikillisesti espanjalais- ja mustalaiseksotiikan onnistunut yhdistäminen ranskalaisen ja italialaisen oopperan perinteisiin sekä aiheen toisaalta melkein viihteellinen toisaalta kansanomaisen suora käsittely takasi myöhemmän menestyksen. Carmen on varmaan kaikkein suosituin ooppera varsinaisen oopperayleisön ulkopuolella johtuen monista mieleenjäävistä melodioista ja aikanaan varmasti paheksutusta sensuaalisuudesta. Muista Bizet'n näyttämöteoksista voidaan mainita Helmenkalastajien ohella Perthin kaunotar, Don Procopio ja Djamileh sekä myös Arlesitar-sarja.

Roolit:

Carmen, mustalaistyttö - dramaattinen mezzosopraano

Don José, kersantti - tenori

Escamillo, härkätaistelija - baritoni

Micaela, Don Josén morsian - lyyrinen sopraano

Remendado ja Dancairo, salakuljettajat (tenori-basso)

Zuniga, luutnantti - basso

Moralès, kersantti - baritoni

Frasquita ja Mercédès, mustalaistyttöjä (sopraano - mezzosopraano)

myyjätär - altto

mieskuoro: sotilaat - härkätaistelijat - salakuljettajat - nuorukaiset

naiskuoro: tupakkatehtaan naiset - mustalaiset

lapsikuoro: Sevillan lapsia

Tapahtuu Sevillan seudulla n. 1820: Päävartio, tupakkatehdas, Lillas Pastian kapakka, Vuoristo, Härkätaisteluareena

Juoni:

Kersantti Don Josén morsian, maalaistyttö Micaela saapuu päävartioon Sevillaan tuomaan viestiä tämän äidiltä, joka odottaa poikaansa kotiin. Micaela mennessä välillä kaupungille, joutuu Don José vartioimaan mustalaistyttö Carmenia, joka on haavoittanut veitsellä yhtä tupakkatehtaan työntekijättäristä. Carmen näkee tilaisuutensa kokemattoman nuorukaisen kanssa. Don José antaa hänen karata, mistä hyvästä mies saa itse arestia ja hänet alennetaan sotamieheksi.

Lillas Pastian kapakassa, jossa salakuljettajat ja mustalaiset viettävät aikaansa, on ilo ylimmillään mustalaistyttöjen tanssiessa.  Escamillo, juhlittu toreadori, vierailee myös paikalla. Kun muut vieraat ovat poistuneet, pyytävät salakuljettajat tyttöjä auttamaan heitä tullimiesten huijaamisessa. Carmen on haluton, koska hän odottaa Don Josén vapautumista arestista. Miehet ehdottavat, että Carmen taivuttelisi kersantin lähtemään pakomatkalle heidän mukaansa.  Don José saapuu, mutta trumpetin kutsuessa hänen on palattava takaisin kasarmiin. Onneton nuorukainen kuitenkin huomaa, miten luutnantti Zunigakin on tapaamassa Carmenia. Don Josén mustasukkaisuus saa hänet tarttumaan aseeseen esimiestään vastaan. Carmen kutsuu mustalaismiehet apuun, jolloin Don José pääsee pakoon muiden mukana.

Don José soveltuu huonosti salakuljettajaksi, mikä vähentää hänen viehätysvoimaansa Carmenin silmissä. Carmen, joka ei kauan rakasta samaa miestä, on jo ihastunut Escamilloon. Vuoristossa mustalaiset tavoittanut Escamillo joutuu Don Josén kanssa kaksinkamppailuun, mutta Carmen pelastaa hänet väliintulollaan. Micaela on urheasti ottanut selvää Don Josén olinpaikasta ja rukoilee tätä palaamaan kuolemaisillaan olevan äidin luo. Don José poistuu Micaelan kanssa, mutta vannoo Carmenille palaavansa.

Koittaa seuraava härkätaistelu. Areena on täynnä juhlivaa väkeä. Don José ilmestyy Carmenin luokse täysin murtuneena ja vaatii häntä seuraamaan itseään, jotta he aloittaisivat uuden elämän. Carmen torjuu Don Josén kylmästi. Kansan juhliessa Escamillon voittoa härästä Don José tappaa Carmenin.

DVD: Metropolitan ooppera (1989)

johtaa James Levine

ohjaus John Bury

Carmen – Agnes Baltsa

Don José – José Carreras

Micaela – Leona Mitchell

Escamillo – Samuel Ramey

Kohtauksia:

 Alkusoitto (2)

1. näytös:

3-4 Päävartio, Morales ja Micaela

5-6 Vahdinvaihto, lasten kuoro, Don José ja Morales

7-8 Tupakkatehtaan naiset ja Carmen

9 Habanera, 10 Carmen ja Don José

11-12 Micaela kertoo Don Josélle terveisiä äidiltä

13-14 Tappelu, Carmenin kuulustelu ja pidätys

15-17 Carmen viettelee Don Josén vapauttamaan hänet: Seguidilla ja duetto

18 Carmen karkaa,  Don José pidätetään

2. näytös:

19 Välimusiikki

20-21 Lillas Pastian taverna: Mustalaistytöt viihdyttävät upseereita

22 Toreadori Escamillo esittäytyy

23-25 Salakuljettajat ja Carmen, Frasquita, Mercedes (kvintetti)

26-27 Carmen tanssii Don Josélle, jota kasarmin iltasoitto kutsuu

28 Don Josén kukkaisaaria

29 Carmen houkuttelee Don Josén mukaansa vuorille

30 Don José ja luutnantti Zuniga, salakuljettajat ja mustalaiset

3. näytös:

31 Välisoitto

32-33 Salakuljettajat vuoristossa

34-35 Mustalaisnaisten korttitrio, Carmenin kohtalonkortti

36 Salakuljettajien sekstetti, 37-38 Micaela

39 Don Josén ja Escamillon kaksintaistelu

40 Escamillon kutsu härkätaisteluun, Don Josén on lähdettävä Micaelan kanssa

4. näytös:

41 Välisoitto

42  Väki tungeksii areenan ulkopuolella

43-44 Härkätaistelijat tulevat. Carmen jää odottamaan Don Joséta

45 Don José ja Carmen