Wagner: Valkyyria

 tulostettava teksti

 

Richard Wagner: Die Walküre (Valkyyria, München 1870)

Richard Wagnerin (1813-1883) pääteos, neljä oopperaa sisältävä Nibelungin sormus, syntyi suunnilleen 30 vuoden aikana. Jo 1840-luvun alkupuolella säveltäjä tutki aiheeseen liittyviä tekstejä ja myyttejä. Varsinainen kirjoitustyö alkoi vuonna 1848, Lohengrinin valmistuttua ja vuotta ennen kuin Wagner joutui lähtemään maanpakoon Saksasta. Librettojen kirjoittamista seurasi sävellystyö. 1850-luvulla Wagner eli maapaossa pääasiassa Sveitsissä ja sävelsi Ringin lisäksi Tristanin ja Isolden sekä Nürnbergin mestarilaulajat. Nibelungin sormuksen hän sai päätökseen vasta 1874, jonka jälkeen alkoi teoksen valmistaminen ensiesitykseen.

Nibelungin sormus kantaesitettiin kokonaisuudessaan Bayreuthissa vuonna 1876. Sen neljä oopperaa saivat esityksensä peräkkäisinä iltoina yleisölle, jonka joukossa istui monia aikansa kulttuurin, taiteen ja politiikan johtavia henkilöitä. Vaikka säveltäjä oli ensimmäiseen festivaalin esityksiin varsin tyytymätön ja vaikka taloudellisesti hoiputtiin konkurssin partaalla, alkoi kuitenkin traditio, joka jatkuu Bayreuthissa edelleenkin. Samalla Wagner kykeni toteuttamaan ainutlaatuisen oopperateoksen, jota kohtaan tunnetaan jatkuvasti suurta mielenkiintoa. Nibelungin sormus on yksi laajimmista esittävän taiteen teoksista ja myös sen valmistumisprosessi oli epätavallisen pitkä. Ottaen huomioon ne vaikeudet joiden kanssa Wagner jatkuvasti kamppaili, on hämmästyttävää, miten hyvin hän lopulta onnistui saavuttamaan kaikki tavoitteensa.

Nibelungin sormuksen kokonaisuuteen kuuluvat oopperat:

    * Reininkulta (Das Rheingold), ensiesitys Münchenissä 22.9.1869

    * Valkyyria (Die Walküre), ensiesitys Münchenissä 26.6.1870

    * Siegfried, ensiesitys Bayreuthissa 16.8.1876

    * Jumalten tuho (Götterdämmerung), ensiesitys Bayreuthissa 17.8.1876

Ensimmäisen kerran kaikki neljä oopperaa esitettiin sarjana Bayreuthissa 13.8. – 17.8.1876.

Ringin valmistumisen vaiheita:

Jo vuonna 1846 Wagner kehitteli ooppera-aihetta Siegfried-sankarista. Siegfriedin kuolema -niminen libretto valmistui vuoden 1848 lopussa. Tämä Jumalten tuhon ensiversio muistutti aluksi paljolti Lohengrinin tyyliä, mutta säveltäjä muutti tekstiä varsinkin lopun osalta vuonna 1862.  Ensiversion  valmistumisen jälkeen vuonna 1848 Wagner huomasi, että oli välttämätöntä luoda Siegfriedin varhaisvaiheille oma teoksensa. "Nuori Siegfriedin" teksti oli valmis vuonna 1851, mutta jatkoa seurasi vuotta myöhemmin, kun Siegfriediä  edeltävät Valkyyria ja Reininkulta saivat librettonsa. Näin Wagner oli kirjoittanut libretot neljän oopperan kokonaisuuteen "päinvastaisessa" järjestyksessä.

Vuonna 1849 Wagner oli aktiivisesti osallistunut kansannousuun Dresdenissä ja joutui pakenemaan maanpetturuussyytettä Zürichiin. Seuraavina vuosina hän ei säveltänyt mitään, mutta julkaisi omiin taidekäsityksiinsä perustuvat kirjat "Taide ja vallankumous", ”Tulevaisuuden taideteos” ja "Ooppera ja draama". Kun hän samoihin aikoihin kirjoitti aktiivisesti Ringin librettoja sekä suunnitteli oopperoita aiheista Nürnbergin mestarilaulajat, Tristan sekä Parsifal, voidaan todeta Wagnerin suunnitelleen koko myöhemmän uransa noina näennäisen hedelmättöminä maanpakolaisuusvuosina. 1850-luvulla Wagner omaksui myös toisaalta Arthur Schopenhauerin pessimistisen filosofian Myöhemmin hän tutustui läheisesti myös filosofi Friedrich Nietzscheen. Wagnerin elämänvaiheet painoivat Nibelungin sormukseen omat leimansa. Nibelungin sormuksen ydinaihe on taistelu vallan (omaisuuden) ja rakkauden välillä. Valtaa voi saada vain se, joka luopuu rakkaudesta. Vallanhimosta voi luopua vain uhrautumalla rakkauden tähden. Niinpä Alberichin varastama sormus vaihtaa omistajaa vallanhimon ja ahneuden takia, kunnes Brünnhilden uhrautuminen palauttaa sen lopuksi alkuperäiseen paikkaansa Reinin pohjalle. Wagnerin omaksuma schopenhauerilainen pessimismi 1850-luvulla sai hänet muuttamaan Ringin lopun yleiseksi tuhoutumiseksi. Wotanin, ylijumalan, valvoma maailmanjärjestys järkkyy ja Valhalla palaa muiden mukana.

Vaikka Wagner perusti tetralogiansa nimenomaan aluksi keskiaikaiseen Niebelungenliediin, etsiytyi hän pidemmälle ja esiin nousivat erityisesti skandinaavis-germaaniset Edda- ja eri Saga-runoelmat esikuvina. Saksalaiset kansansadut, etunenässä kertomus "Siegfriedistä ja torvesta" kuuluivat myös Wagnerin käyttämiin päälähteisiin. Tyypillistä Wagnerin kielelle on harkittu vanhanaikaisuus. Teksti ei noudata riimejä, vaan kuten Kalevala, viljelee runsaasti alkusointuja (Stabreim) ja toisaalta vanhakantaisia saksankielen ilmauksia.

Vuonna 1853 Reininkullan sävellystyö alkoi. Vuotta myöhemmin ensimmäisen osan valmistuttua Wagner kirjoitti Valkyyrian partituuria, jota kesti vuoteen 1856 asti. Sävellysprosessi hidastui entisestään kolmannessa oopperassa. Kesäkuussa 1857 ollessaan keskellä Siegfriedin toista näytöstä Wagner keskeytti työnsä. Vasta 1865 Siegfriedin musiikki sai jatkoa. Työ oli silti hidasta, ja oopperan partituuri valmistui vasta vuonna 1871. Wagner sävelsi päätösosaa, Jumalten tuhoa yhtäaikaisesti vuodesta 1869 lähtien. Viimeinen ooppera sai lopullisen muotonsa vuonna 1874. Nibelungin sormus oli lopultakin valmistunut.

Musiikillisesti Wagnerin Ringiä hahmottavat erilaiset johtoaiheet ("Leitmotive"). Ne kuvaavat tiettyjä henkilöitä, luonnonilmiöitä, tunnetiloja tai asioita ja esineitä sekä melodisesti (Siegfriedin torviaihe) että harmonisesti (Valhalla-aihe). Motiivit nousevat kuuluville viittaamaan tulevaan tai menneeseen, niiden käyttö on hienovaraista ja kompleksista. Motiiveja on laskutavasta riippuen sadasta sataanviiteenkymmeneen. Samalla Wagner luopuu perinteisestä jaosta aarioihin ja resitatiiveihin. Tilalle hän tuo "loppumattoman melodian" ja musiikilliset ylimenot. Perinteisestä oopperasta tulee musiikkidraamaa, jota hahmottavat kohtaukset, eivät erilliset musiikkinumerot.

Wagnerilla myös orkesterivärit ovat erottamaton osa musiikkia. Musiikillisen vastineensa saavat mm. Reinin virtaus, aurinko, metsä, tuli, jättiläiset, lohikäärme jne. Wagner kehitti oman vaskisoitinlajinsa, Wagner-tuubat Ringiä varten sekä laajensi orkesterin soitinvalikoimaa myös muilla matalilla vaskisoittimilla. Ring-orkesterin koko oli muutenkin suurempi kuin Wagnerin muissa teoksissa.

Wagnerin kehittämät uudet mittasuhteet asettivat uusia vaatimuksia paitsi orkesterille ja laulajille myös koko oopperainstituutiolle. Nibelungin sormuksen toteuttaminen merkitsi oopperajuhlien instituutioiden alkua (Festspiele), koska teoksen esittäminen vaati sekä viikon (vähintään yksi lepopäivä) kestävän festivaalin että musiikilliset ja dramaattiset vaatimukset täyttävän oopperatalon. Osittain tästä syystä ymmärtää Wagnerin kokeman masennuksen sekä säveltämisen keskeytymisen vuonna 1857. Neljän oopperan toteuttaminen maanpakolaisena Sveitsissä oli mahdoton ajatus jopa Wagnerille . Vasta tutustuminen Baijerin uuteen kuninkaaseen Ludvig II:een muutti kaiken. Yhtäkkiä Wagnerilla oli tukija, joka saattoi ja halusikin toteuttaa kaikki säveltäjän toiveet.  Bayreuthin Wagnerille rakennettiin oopperatalo ja oopperajuhla toteutui elokuussa vuonna 1876 ensimmäisen kerran.

Valkyyria sisältää useita Wagnerin vaikuttavimpiin kuuluvia musiikillisia hetkiä. Kuuluisimpana niistä täytyy pitää Valkyyrioiden ratsastusta, mutta myös lopun taikatuli, alun myrskymusiikki, Siegmunden ja Sieglinden duetto, Brünnhilden ilmoitus sekä Wotanin monologi ovat yhtä lailla huippukohtia.

DVD: Bayreuthin oopperajuhlat 1980

Wotan  (bassobaritoni)                                                  David McIntyre

 Fricka  (mezzosopraano)                                             Hanna Schwartz

 Siegmund (tenori)                                                         Peter Hofmann

 Sieglinde (sopraano)                                                     Jeannine Altmeyer

 Hunding, (basso)                                                          Matti Salminen

 Valkyyriat:

 Brünnhilde (sopraano)                                                  Gwyneth Jones

 Gerhilde (sopraano)                                                      Carmen Reppel

 Ortlinde (sopraano)                                                      Karen Middleton

 Helmvige (sopraano)                                                    Katie Clarke

 Waltraute (mezzosopraano)                                         Gabriele Schnaut

 Siegrune (mezzosopraano)                                           Marga Schiml

 Roßweisse (mezzosopraano)                                       Elisabeth Glauser

 Schwertleite (altto)                                                       Gwendolyn Killebrew

 Grimgerde (altto)                                                          Ilse Gramatzki

 

Juoni:

1. näytös:

Jumala Wotan koettaa saada sormuksen puhdistettua kirouksesta ja kasvattaa kaksoset Sieglinden ja Siegmundin metsän kätköissä, myöhemmin heidän äitinsä kuitenkin surmataan. Sieglinde on siepattu ja pakotettu naimaan Hunding-niminen mies. Heidän häihinsä ilmestyy Wotan valepuvussa ja iskee taikavoimaisen Nothung-miekan saarnen runkoon, eikä kukaan onnistu irrottamaan miekkaa puusta. Myöhemmin oopperan alkaessa Siegmund pakenee vihollisiaan Hundingin taloon (3). Hän tapaa siellä Sieglinden, muttei tunnista häntä. (4) Kotiin saapuva Hunding huomaa, että Siegmund on hänen verivihollisensa ja haastaa hänet aamulla kaksintaisteluun (5-7), Siegmund tunnistaa Sieglinden: heidän välilleen puhkeaa rakkaus (8-10), ja Siegmundin onnistuu irrottaa Nothung-miekka saarnesta(11).

2. näytös:

Wotan lähettää tyttärensä, Brünnhilde-nimisen valkyyrian suojelemaan Siegmundia (12). Fricka-jumalatar kuitenkin kääntää Wotanin pään ja sanoo, että hänen ei lakien jumalana pitäisi tukea sisarusten välistä liittoa (13-14). Niinpä Wotan lähettääkin Brünnhilden auttamaan Siegmundin sijasta Hundingia (15-17). Brünnhilde julistaa kuolemaa Siegmundille, mutta liikuttuu kuitenkin miehen uskollisuudesta Sieglindeä kohtaan. Brünnhilde toimii Wotanin tahtoa vastaan ja lupaa auttaa Siegmundia voittamaan (18-19). Wotan suuttuu tyttärelleen ja lähtee mukaan kaksintaisteluun, taistelussa Nothung-miekka murtuu Wotanin keihääseen. Siegmund kuolee ja Wotan tappaa Hundingin. Brünnhilde pakenee Wotania ja ottaa Nothung-miekan palaset ja Sieglinden mukaansa(20).

3. näytös:

Valkyyriat keräävät kuolleita sankareita Valhallaan, kun Brünnhilde tulee ja pyytää heiltä apua Wotanin vihaa vastaan (1-2). Brünnhilde eroaa Sieglindestä kertoen samalla, että tämä kantaa kohdussaan maailman ihmeellisintä sankaria, Siegfriediä (3). Wotan löytää Brünnhilden julistaen karkottavansa tyttärensä Valhallasta ja antaen hänet maailman armoille (5). Kuunneltuaan Brünnhilden puolustuksen hän lieventää rangaistustaan: Wotan vaivuttaa Brünnhilden uneen ympäröiden tyttärensä tulirenkaalla, joka suojelee häntä ja jonka vain urhein sankari voi läpäistä (6-9).