Bizet: Helmenkalastajat ja Carmen

tulostettava teksti

Georges Bizet: Helmenkalastajat (Pariisi, 1863)

Nuorten säveltäjien oli usein vaikea saada oopperasuunnitelmiaan toteutettua Pariisin kahdessa suurimmassa oopperatalossa. Bizet (1838-1875) kuului Grand prix du Rome –mitalin saajiin, hän opiskeli Italiassa ja sävelsi lyhyen buffa-oopperan Donizettin tyyliin. Palattuaan Pariisiin hän hyödynsi palkinnon saamalla tilauksen yksinäytöksisestä oopperasta Opéra-comiqueen. Kuitenkin La guzla de l’Emir jäi esittämättä ja katosi jäljettömiin. Bizet oli saanut kesken harjoitusten huhtikuussa 1862 mahdollisuuden säveltää kolminäytöksinen ooppera riippumattomalle Theatre Lyrique –nimiselle oopperayhdistykselle. Libretto oli Michel Carrén ja Eugene Cormonin käsialaa. Ooppera sai kantaesityksensä seuraavana vuonna sekä yhteensä 18 esitystä, muttei palannut ohjelmistoon säveltäjänsä elinaikana. Vuoden 1886 jälkeen se sai useita esityksiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Viimeiset puolivuosisataa Helmenkalastajat on kuulunut monien oopperatalojen ohjelmistoon ja se on levytetty lukuisia kertoja.

Roolit:

Leila, Brahman papitar        -                    sopraano

Nadir, kalastaja                    -                    tenori

Zurga, kalastajien johtaja     -                    baritoni

Nourabad, Brahman ylipappi -                  basso

Juoni:

Ceylonin muinaiset kalastajat ajavat pahoja henkiä pois varmistaakseen pyyntionnensa. He valitsevat joukostaan johtajan, Zurgan. Nadir saapuu paikalle ja Zurga tunnistaa vanhan ystänsä hänessä. He muistelevat aikaa Kandyn kaupungissa, jolloin kumpikin oli ihastunut kauniseen papittareen. Siitä aiheutunut välirikko on jo unohdettu, ja molemmat vannovat ystävyyttä kuolemaan saakka. Vene saapuu rannalle ja siitä astuu verhottu papitar. Hänen rukouksiaan tarvitaan rituaalin varmistamiseksi. Zurgan ohjeiden jälkeen naisen ohjaa temppeliin ylipappi Nourabad. Nadir jää yksin. Miestä painaa yhä rakkaus Leilaan. Tästä syystä hän on tullut temppelin luo. Temppelistä kantautuva laulu kuulostaa tutulta ja kun Nadir saapuu sinne, tunnistaa hän taas Leilan. Molemmat tunnustavat toisilleen rakkautensa uudelleen.

Nourabad painostaa Leilaa toteuttamaan vannomansa valat Brahmaa kohtaan. Leila todistaa rohkeudestaan kertomalla rintakorunsa tarinan. Kuitenkin hän kaipaa Nadiria. Miehen palatessa he antautuvat lemmenduettoon. Kun Nadir poistuu vangitsevat helmenkalastajat hänet. Zurga haluaa armahtaa ystävänsä, mutta kun tunnistaa Leilan, saa mustasukkaisuus vallan. Hän tuomitsee molemmat kuolemaan. Myrsky nousee.

Myrskyn jälkeen Leila tuodaan Zurgan telttaan. Anelu Nadirin armahtamisesta nostattaa uudelleen Zurgan mustasukkaisuuden. Nourabad ilmoittaa rovion olevan valmis. Huomatessaan kaulakorun Zurga sieppaa sen itselleen. Nadir ja Leila kohtaavat rovion äärellä. Silloin salama iskee kalastajien kylään. Miesten pelastaessa omaisuuttaan Zurga auttaa Leilan ja Nadirin pakoon. Kaulakoru paljasti, että Leila oli aikoinaan pelastanut Zurgan. Nyt hän on valmis vastapalvelukseen. Miesten palatessa Zurga on heitä vastassa. (vuoden 1886 versiossa Zurga kuolee lopussa.)

DVD: Venetsian La Fenice –ooppera 2004

Johtaa Marcello Viotti, Ohjaus Pier Luigi Pizzi

Leila              -                    Annick Massis

Nadir             -                    Yasu Nakajima

Zurga            -                    Luca Grassi

Nourabad      -                   Luigi di Donato

Alkusoitto

1. näytös

1 Kalastajien tanssi

2 Zurga valitaan kalastajien kuninkaaksi. Nadir saapuu vaellettuaan metsissä. Hän kertoo seikkailuistaan.

3 Zurga pyytää Nadiria jäämään kylään. Tanssi jatkuu ja muut poistuvat

4 Zurga ja Nadir palaavat menneeseen ja uudistavat ystävyytensä

5 Miehet muistelevat Kandin kaupungin kaunista papitarta ja sopivat mustasukkaisuutensa duetossa

6 Zurga kertoo lähestyvästä kanootista. Salaperäinen, verhottu papitar saapuu.

7 Kyläläiset vastaanottavat muukalaisen. Hänen odotetaan varmistavan jumalten suojeluksen.

8 Nainen lupaa Zurgalle toimia papittaren tehtävien mukaisesti. Zurga lupaa hänelle kunnioitusta ja suuren helmen. Rangaistuksena laiminlyönnistä on kuolema. Kalastajat rukoilevat Brahmaa.

9-10 Nadiria jää vaivaamaan papittaren ääni ja hän palaa taas rakkauden muistoihin aariassaan

11 Nourabad ohjaa Leilan temppeliin. 12 Leila aloittaa rukouslaulun, johon Nadir herää. Nadir kutsuu ja Leila vastaa temppelistä hänelle.

2. näytös

1 Yö koittaa ja tähdet syttyvät taivaalle. Nourabad vakuuttaa Leilalle, että tämä voi rauhassa levätä temppelissä. Leila kertoo rohkeudestaan, jonka merkkinä on hänen kaulakorunsa.

2 Jäätyään yksin Leilaa lohduttaa vain tunne Nadirin läheisyydestä. Aaria

3 Nadirin laulu herättää Leilan.

4 Leila pelkää ensin vastaanottaa Nadiria, mutta sitten molemmat palaavat ensikohtaamiseensa duetossaan.

5 Nadir poistuu, mutta Nourabad hälyttää ihmiset paikalle. Nadirille ja Leilalle vaaditaan rangaistusta. Zurga keskeyttää tilanteen. Nähdessään Leilan kasvot hän hurjistuu ja vaatii muiden mukana kuolemaa heille. Salamointi pelästyttää kaikki ja he rukoilevat Brahmalta armoa.

3. näytös

1 Zurga rauhattomana teltassaan myrskyn laannuttua. Hän katuu julmuuttaan Nadiria kohtaan.

2-3 Leila tuodaan Zurgan luokse. Zurga on taas onnellinen hänen läsnäolostaan. Leila anoo Nadirille armahdusta, mutta Zurgan mustasukkaisuus erottaa heidät taas.

4 Rovio on valmis tuomituille. Leilan kaulakoru joutuu Zurgalle.

5 Kansa odottaa verenhimoisena tulen sytyttämistä. Nadir tuodaan.

6 Leila ja Nadir odottavat yhdessä pelottamasti kuolemaansa.

7 Juuri sytyttämisen hetkellä käskee Zurga ihmisiä pelastamaan kotinsa. Hän vapauttaa Nadirin ja Leilan.

Carmen (Pariisi 1875)

Pariisin Opéra-Comiquessa kantaesitettiin paitsi Bizet'n Carmen myös monia muita oopperoita ja erityisesti operetteja. Carmen ei kuitenkaan ole mikään kevyt komedia, vaan pikemminkin tragedia. Aiheen sekä puhutun dialogin vuoksi teos kuuluu kuitenkin Opèra comique -tyylilajiin.

Bizet aloitti Carmenin säveltämisen 1872, kolme vuotta ennen epäonnista kantaesitystä. Aihe pohjautui Prosper Mériméen samannimiseen (1845 ilmestyneeseen) romaaniin, josta ajan merkittävimmät ranskalaiset libretistit Henri Meilhac ja Ludovic Halevy muokkasivat oopperatekstin. Carmenissa yhdistyivät lähinnä ranskalaiset ja italialaiset tyylipiirteet, joskin musiikillinen paikallisväri on suorastaan hämäävän espanjalainen. Orkesterin rooli on niin itsenäinen, että Bizet sai syytöksiä wagnerismista, vaikka hänen musiikkinsa ei voisi juuri vähemmän muistuttaa Wagneria. Myös muodollisesti Bizet pitäytyy perinteellisessä numero-oopperassa. Alkuperäisen partituurin puhuttu dialogi korvattiin myöhemmin Guiraudin säveltämillä resitatiiveilla. Nykyään on palattu myös tässä oopperassa originaliteettiin: puhutut repliikit vievät draamaa paremmin eteenpäin. Carmen jäi Bizet'n viimeiseksi teokseksi, eikä sen tekijä kokenut oopperansa maailmanmenestystä. Musiikillisesti espanjalais- ja mustalaiseksotiikan onnistunut yhdistäminen ranskalaisen ja italialaisen oopperan perinteisiin sekä aiheen toisaalta melkein viihteellinen toisaalta kansanomaisen suora käsittely takasi myöhemmän menestyksen. Carmen on varmaan kaikkein suosituin ooppera varsinaisen oopperayleisön ulkopuolella johtuen monista mieleenjäävistä melodioista ja aikanaan varmasti paheksutusta sensuaalisuudesta. Muista Bizet'n näyttämöteoksista voidaan mainita Helmenkalastajien ohella Perthin kaunotar, Don Procopio ja Djamileh sekä myös Arlesitar-sarja.

Roolit:

Carmen, mustalaistyttö - dramaattinen mezzosopraano

Don José, kersantti - tenori

Escamillo, härkätaistelija - baritoni

Micaela, Don Josén morsian - lyyrinen sopraano

Remendado ja Dancairo, salakuljettajat (tenori-basso)

Zuniga, luutnantti - basso

Moralès, kersantti - baritoni

Frasquita ja Mercédès, mustalaistyttöjä (sopraano - mezzosopraano)

myyjätär - altto

mieskuoro: sotilaat - härkätaistelijat - salakuljettajat - nuorukaiset

naiskuoro: tupakkatehtaan naiset - mustalaiset

lapsikuoro: Sevillan lapsia

Tapahtuu Sevillan seudulla n. 1820: Päävartio, tupakkatehdas, Lillas Pastian kapakka, Vuoristo, Härkätaisteluareena

Juoni:

Kersantti Don Josén morsian, maalaistyttö Micaela saapuu päävartioon Sevillaan tuomaan viestiä tämän äidiltä, joka odottaa poikaansa kotiin. Micaela mennessä välillä kaupungille, joutuu Don José vartioimaan mustalaistyttö Carmenia, joka on haavoittanut veitsellä yhtä tupakkatehtaan työntekijättäristä. Carmen näkee tilaisuutensa kokemattoman nuorukaisen kanssa. Don José antaa hänen karata, mistä hyvästä mies saa itse arestia ja hänet alennetaan sotamieheksi.

Lillas Pastian kapakassa, jossa salakuljettajat ja mustalaiset viettävät aikaansa, on ilo ylimmillään mustalaistyttöjen tanssiessa.  Escamillo, juhlittu toreadori, vierailee myös paikalla. Kun muut vieraat ovat poistuneet, pyytävät salakuljettajat tyttöjä auttamaan heitä tullimiesten huijaamisessa. Carmen on haluton, koska hän odottaa Don Josén vapautumista arestista. Miehet ehdottavat, että Carmen taivuttelisi kersantin lähtemään pakomatkalle heidän mukaansa.  Don José saapuu, mutta trumpetin kutsuessa hänen on palattava takaisin kasarmiin. Onneton nuorukainen kuitenkin huomaa, miten luutnantti Zunigakin on tapaamassa Carmenia. Don Josén mustasukkaisuus saa hänet tarttumaan aseeseen esimiestään vastaan. Carmen kutsuu mustalaismiehet apuun, jolloin Don José pääsee pakoon muiden mukana.

Don José soveltuu huonosti salakuljettajaksi, mikä vähentää hänen viehätysvoimaansa Carmenin silmissä. Carmen, joka ei kauan rakasta samaa miestä, on jo ihastunut Escamilloon. Vuoristossa mustalaiset tavoittanut Escamillo joutuu Don Josén kanssa kaksinkamppailuun, mutta Carmen pelastaa hänet väliintulollaan. Micaela on urheasti ottanut selvää Don Josén olinpaikasta ja rukoilee tätä palaamaan kuolemaisillaan olevan äidin luo. Don José poistuu Micaelan kanssa, mutta vannoo Carmenille palaavansa.

Koittaa seuraava härkätaistelu. Areena on täynnä juhlivaa väkeä. Don José ilmestyy Carmenin luokse täysin murtuneena ja vaatii häntä seuraamaan itseään, jotta he aloittaisivat uuden elämän. Carmen torjuu Don Josén kylmästi. Kansan juhliessa Escamillon voittoa härästä Don José tappaa Carmenin.

DVD: Metropolitan ooppera (1989)

johtaa James Levine

ohjaus John Bury

Carmen – Agnes Baltsa

Don José – José Carreras

Micaela – Leona Mitchell

Escamillo – Samuel Ramey

Kohtauksia:

 Alkusoitto (2)

1. näytös:

3-4 Päävartio, Morales ja Micaela

5-6 Vahdinvaihto, lasten kuoro, Don José ja Morales

7-8 Tupakkatehtaan naiset ja Carmen

9 Habanera, 10 Carmen ja Don José

11-12 Micaela kertoo Don Josélle terveisiä äidiltä

13-14 Tappelu, Carmenin kuulustelu ja pidätys

15-17 Carmen viettelee Don Josén vapauttamaan hänet: Seguidilla ja duetto

18 Carmen karkaa,  Don José pidätetään

2. näytös:

19 Välimusiikki

20-21 Lillas Pastian taverna: Mustalaistytöt viihdyttävät upseereita

22 Toreadori Escamillo esittäytyy

23-25 Salakuljettajat ja Carmen, Frasquita, Mercedes (kvintetti)

26-27 Carmen tanssii Don Josélle, jota kasarmin iltasoitto kutsuu

28 Don Josén kukkaisaaria

29 Carmen houkuttelee Don Josén mukaansa vuorille

30 Don José ja luutnantti Zuniga, salakuljettajat ja mustalaiset

3. näytös:

31 Välisoitto

32-33 Salakuljettajat vuoristossa

34-35 Mustalaisnaisten korttitrio, Carmenin kohtalonkortti

36 Salakuljettajien sekstetti, 37-38 Micaela

39 Don Josén ja Escamillon kaksintaistelu

40 Escamillon kutsu härkätaisteluun, Don Josén on lähdettävä Micaelan kanssa

4. näytös:

41 Välisoitto

42  Väki tungeksii areenan ulkopuolella

43-44 Härkätaistelijat tulevat. Carmen jää odottamaan Don Joséta

45 Don José ja Carmen