Offenbach: Hoffmannin kertomukset

tulostettava teksti 

Jacques Offenbach: Hoffmannin kertomukset (Pariisi, 1881)

Offenbachin ainoan oopperan syntyprosessi oli hankala. Teos jäi kesken säveltäjän kuollessa neljä kuukautta ennen ensi-iltaa. Se saatiin esityskuntoon, mutta erilaiset lisäykset, poistot ja vaihtoehtoiset versiot estivät lopullista käsitystä oopperasta vakiintumasta.

Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (1776-1822) oli varhaisromantiikan monilahjakkuus: kirjailija, säveltäjä, musiikkikriitikko ja piirtäjä sekä vielä siviiliammatiltaan juristi. Hänen kirjoitti lukuisia fantasia- ja kauhukertomuksia. Niiden hahmoja sävelittivät mm. Schumann (Kreisleriana), Tsaikovski (Pähkinänsärkijä), Delibes (Coppélia) ja Offenbach, jonka oopperassa Hoffmannin hahmojen kanssa seikkailee Hoffmann itse. E.T.A. Hoffmannin vaikutus ulottuu nykyaikaan asti eikä rajoitu vain klassiseen musiikkiin.

Libretto perustui Jules Barbierin ja Michel Carrén näytelmään vuodelta 1851. Barbier muokkasi tekstistä oopperalibreton ja säveltäjä, Hector Salomon, oli jo ehtinyt aloittaa työn vuonna 1876. Offenbach palasi Amerikan matkaltaan ja sai kuulla libretosta. Hector Salomon luopui ja Offenbach ryhtyi suunnittelemaan oopperaa. Hänen maineensa ja tulonlähteensä perustuivat operetteihin, mikä osaltaan lykkäsi Hoffmannin kertomusten valmistumisen vuosien päähän. Lopulta Offenbachilta loppui sananmukaisesti aika kesken, eikä hän päässyt näkemään kuin ensimmäiset harjoitukset ainoasta vakavasta oopperastaan. Ooppera kantaesitettiin Opéra-comique-teatterissa helmikuussa 1881 ilman keskeneräistä kolmatta näytöstä. Ernest Giraud orkestroi musiikin Offenbachin pianopartituurin pohjalta sekä kirjoitti resitatiivit kantaesitykseen. Kuitenkin pian erilaisia versioita alkoi ilmestyä, kun teos levisi maailmalle. Viimeisen 20 vuoden aikana on löytynyt uutta autenttista materiaalia ja jopa kaksi kilpailevaa viimeisimpään tutkimustietoon perustuvaa partituuria on julkaistu. Hoffmanin kertomuksia kohtaan tunnetaan siis suurta mielenkiintoa edelleenkin. Se kuuluu oopperatalojen kantaohjelmistoon.

Ooppera jakautuu perinteisen ranskalaisen kaavan mukaan viiteen näytökseen, mutta omaperäisellä tavalla: Esinäytös ja jälkinäytös reunustavat kolmea näytöstä, jotka on nimetty kolmen naishahmon mukaan. Nämä hahmot ovat Hoffmannin saavuttamattoman rakkauden kolme eri ilmentymää: Olympia, Giulietta ja Antonia. Yleensä jokaista esittää eri laulajatar, mutta alkuperäinen ajatus on antaa yhden laulajan selviytyä urakasta. Useat lyyriset koloratuurisopraanot ovat ottaneet tehtävän vastaan vuosikymmenien mittaan. Vastaavasti oopperan neljä roiston roolia voi esittää yksi ja sama bassobaritoni. Oopperan kuuluisin numero on Olympian virtuoosinen aaria.

Roolit:

Hoffman                                                                                              -                    tenori

Muusa/Nicklausse                                                                               -                    mezzosopraano

Olympia, mekaaninen nukke                                                               -                    sopraano

Antonia, nuori tyttö                                                                            -                    sopraano

Giulietta, kurtisaani                                                                             -                    sopraano

Stella, laulajatar                                                                                   -                    sopraano

Lindorf                                                                                                -                    bassobaritoni

Coppelius                                                                                            -                    bassobaritoni

Miracle                                                                                                -                    bassobaritoni

Dapertutto                                                                                          -                    bassobaritoni

Andrès, Cochenille, Frantz, Pitichinaccio                                          -                    tenori

Crespel, viulunrakentaja                                                                     -                    basso

Hermann, Wolfram, Wilhelm                                                              -                    bassoja

  Opiskelijoita

Luther, tavernan isäntä                                                                         -                    basso

Spalanzani, keksijä                                                                              -                    tenori

Schlemil, kilpailija                                                                               -                    basso

Juoni:

Esinäytös:

Nürnbergiläisessä majatalossa runouden muusa kertoo yleisölle aikovansa saada Hoffmannin huomion kiintymään itseensä ja unohtamaan muut rakkautensa. Hän muuntautuu Hoffmannin ystävän, Nicklaussen, hahmoon. Stella, oopperalaulajatar, lähettää Hoffmannille kutsukirjeen ja avaimen pukuhuoneeseensa. Lindorf, Hoffmannin ensimmäinen vihollishahmo, sieppaa ne kuitenkin itselleen. Lopulta Hoffmann itse saapuu kapakkaan. Hän viihdyttää ihailijoitaan kertomuksella kääpiöstä. Lindorf ja muut provosoivat Hoffmannin paljastamaan yleisölle elämänsä kolme rakkautta.

1.     näytös: Olympia

                      Keksijä Spalanzanin ja Coppeliuksen mekaaninen nukke, johon runoilija rakastuu. Taikalasit huijaavat Hoffmanin luulemaan nukkea eläväksi. Lopulta Coppelius rikkoo nuken.

2.     näytös: Antonia

                      Viulunrakentaja Crespelin sairas tytär, laulajatar, jota demoninen tohtori Miracle vainoaa. Hoffmann ei kykene auttamaan rakastettuaan, joka kuolee tautiin.

3.     näytös: Giulietta  

                      Venetsian kurtisaani. Kapteeni Dapertutto lahjoo Giuliettan viettelemään Hoffmannin, joka menettää peilikuvansa (”sielunsa”). Demoni surmauttaa Giuliettan Hoffmannin käden kautta.

Jälkinäytös:

Hoffmann haluaa hukuttaa surkean elämänsä juopotteluun. Laulajatar Stella saapuu ja yrittää turhaan lähestyä hellästi Hoffmannia. Mies kiroaa hänet. Stella poistuu Lindorfin kanssa. Nicklausse muuntautuu takaisin muusaksi ja syleilee onnellisena Hoffmannia, joka on nyt täysin hänen, runouden oma.

DVD: Teatre Gran del Liceu 2013

Musiikinjohto Stéphane Denève

Ohjaus Laurent Pelly

Rooleissa:

Kathleen Kim                    (Olympia)

Natalie Dessay                   (Antonia)

Tatjana Pavlovskaja           (Giulietta)

Michael Spyres                  (Hoffmann)

Laurent Naouri                   Lindorf/Coppelius/Miracle/Dapertutto

Michèle Losier                   Muusa/Nicklausse

Kohtaukset:

1 Lyhyt alkusoitto

2 Olut-kuoro

3 Runouden muusa nousee oluttynnyristä ja haluaa ”pelastaa” Hoffmannin karkottamalla tämän mielestä oopperalaulajatar Stellan. Muusa muuttuu Nicklausseksi. Lindorf hankkii itselleen Stellan viestin Hoffmannille.

4 Pirullinen Lindorf aikoo itse mennä Stellan luo. Samalla hän pitää silmällä vihollistaan Hoffmannia tavernassa.

5 Luther, kapakan isäntä panee toimeksi. Kapakkaan kokoontuneet opiskelijat vaativat juomiaan – juomalaulu. Odotettu Hoffmann ja Nicklausse saapuvat (Vrt. Don Giovanni – Leporello).

6 Hoffmann laulaa laulun Kleinzach-kääpiöstä, mutta eksyy välillä aiheesta ja alkaa ylistää tuntematonta rakastettuaan

7 Seurue kertaa juomalaulun. Lindorf ja Hoffmann mittailevat toisiaan.

8 Kiistelyn jälkeen Hoffmann saadaan kertomaan rakastetuistaan

1. näytös: Olympia

9 Keksijä Spalanzani on rakentanut mekaanisen nuken. Hoffmann on nähnyt hahmon ikkunasta ja tulee nyt muka opiskelijana keksijän luo, joka kertoo Olympian olevan tyttärensä.

10 Hoffmann ihastelee Olympian kauneutta ja unelmoi. Nicklausse yllättää hänet huvittuneena ja laulaa Olympialle ystävänsä puolesta.

11 tiedemies Coppelius, toinen Olympian luojista löytää ystävykset. Hän myy laitteita, mittareita ja optiikkaa. Laseilla Hoffmann näkeekin Olympian ihmisenä.

12 Aika esitellä Olympia. Läsnäolijat ovat ihastuksissaan.

13 Olympian laulu

14 Muiden poistuessa Hoffmann jää Olympian seuraksi. Hän saa nukelta vastauksen rakkaudentunnustukseensa. Coppelius hautoo kostoa.

15 Olympian tanssi. Coppelius rikkoo nuken ja Hoffmann saa kaikkien pilkan osakseen.

2. näytös: Antonia

1 Antonia unelmoi rakastetustaan Hoffmannista, josta erossa hänen isänsä Crespel häntä pitää.

2 Puolikuuro palvelija Frantz irrottelee isännän poistuttua. Niinpä Hoffmann ja Nicklausse hiipivät sisään.

3 Viulunrakentajan talossa. Nicklausse rohkaisee Hoffmannia Antonian suhteen.

4-5 Hoffmann ja Antonia näkevät toisensa pitkästä aikaa. Duetto. Crespel ja tohtori Miracle saapuvat. Hoffmann kuulee Antonian sairaudesta.

6 Tertsetti. Miracle kauhistaa: hän lukee Antonian ajatuksia

 ja saa tytön laulamaan. Pirullinen tohtori lupaa pelastaa Antonian hengen. Hoffmann vaatii Antoniaa olemaan laulamatta.

7 Miracle horjuttaa Antonian lupausta.

8 Antonian kuolleen äitin ääni kutsuu Antoniaa Miraclen avustuksella

9 Crespel rientää Antonian luokse, mutta tämä vetää viimeiset henkäyksensä.

3. näytös: Giulietta

10 Barcarole eli venelaulu Venetsiassa: Nicklausse ja Giulietta ja seurapiiri

11 Hoffmann tekee lopun raukeasta tunnelmasta ja innostaa riehakkuuteen. Giulietta ottaa ohjat käsiinsä esitellen vieraat.

12 Kapteeni Dapertutto aikoo timantilla ohjailla Giuliettaa hurmaamaan Hoffmannin ja saada siten otteen runoilijasta. Hoffman ihastuu Giuliettaan, mutta kilpailija Schlemil seuraa tilannetta. Pirullisen kapteenin avulla Hoffman tappaa Schlemilin.

13 Hoffman ei halua paeta, vaikka on pulassa. Giulietta lupaa seurata häntä, mutta pyytää Hoffmannilta ensin tämän peilikuvaa.

14 Menetettyään peilikuvansa Hoffmann joutuu yleisen pilkan kohteeksi ja Giulietta paljastaa huijanneensa häntä. Lopulta paholainen saa Hoffmannin surmaamaan  myös Giuliettan.

Jälkinäytös:

15 Hoffmann lopettaa kertomuksensa. Nicklausse arvelee hänen kuvanneen kolmen hahmon kautta Stellaa, mutta runoilija kiroaa ystävänsä.

16 Hoffmann yrittää innostaa läsnäolijoita juopotteluun, mutta tunnelma ei muutu. Laulajatar Stella saapuu ja vakuuttaa rakkauttaan, mutta Hoffmann loukkaa häntä karkeasti ja laulajatar poistuu.

17 Lindorf joutuu kuuntelemaan viimeisen säkeistön keskenjääneestä Kleizach-kääpiön tarinasta, jolla Hoffmann ivailee häntä. Lopulta kaikki katoavat ja runouden muusa palaa omassa hahmossaan. Hän on onnistunut, runoilija on yksin hänen.

18 Muusan sanat Hoffmannille: Rakkaus tekee ihmisen suureksi ja kyyneleet vielä suuremmaksi