Thomas: Hamlet

 tulostettava teksti

Ambroise Thomas: Hamlet (Pariisi, 1868)

Shakespearen Hamlet-näytelmän esitykset Pariisissa vuonna 1827, joissa irlantilainen Harriet Smithson valloitti Ofelian roolissa yleisönsä täydellisesti, lumosivat myös säveltäjä Hector Berliozin ja kirjailija Alexandre Dumas’n. Näytelmästä oli olemassa vain melko kelvoton ranskankielinen versio, joten Dumas laati 1840-luvulla ranskannoksen, joka oli lähempänä alkuperäistä. Erikoista on, että Dumas ”paranteli” Shakespearen näytelmää muuttamalla mm. lopun tapahtumat. Ranskassa suhtauduttiin vielä 1800-luvulla melko alentuvasti Shakespearen ”kansannäytelmiin”. Dumas’n teksti oli joka tapauksessa lähtökohta oopperalibretolle, jonka Michel Carré ja Jules Barbier laativat Ambroise Thomas’n sävellystyötä varten. Sama parivaljakko tuotti libretot Thomas’n aikaisempaan menestysoopperaan Mignon sekä Gounod’n Faustiin.

Ranskalainen säveltäjä Ambroise Thomas (1811-1896) tunnetaan nykyään vain kahdesta 1860-luvun oopperastaan Mignon ja Hamlet. Muut yli 20 varhaisempaa ja myöhempää oopperaa ovat unohtuneet. Thomas valmistui jo nuorena ammattiviulistiksi ja pianistiksi, opiskeli Italiassa ja keskittyi Pariisissa oopperoihin. 1850-luvulla hän sai professuurin Pariisin konservatoriossa ja vuonna 1871 seurasi Auberia laitoksen johtajana. Uuden sukupolven säveltäjät Jules Massenet ja myöhemmin Fauré ja Franck olivat hänet oppilaitaan. Thomas sävelsi Hamletia 1860-luvun alkupuolella, mutta työ keskeytyi toisen oopperan, Mignonin takia. Mignonin menestyksekkään ensi-illan (1866) jälkeen työ sai uutta vauhtia. Ratkaisevaksi sytykkeeksi Thomasille muodostui tapaaminen ruotsalaisen laulajattaren Christine Nilssonin kanssa. Hänestä tuli ensimmäinen Ofeliaa laulava sopraano. Ofelian hulluuskohtauksen yhteyteen liitettiin Nilssonin ehdotuksesta ”ruotsalainen balladi”.  Ensi-ilta maaliskuussa 1868 oli suuri menestys, vaikka Hamletin tenorirooli muutettiin viime hetkessä baritoniksi. Thomas’n kaksi oopperaa kuuluivat vuosisadan loppuun asti eniten esitettyihin Ranskassa. Sittemmin Hamlet on 2000-luvulla saanut uusia esityksiä melko runsaasti, mutta Mignonia esitetään lähinnä vain konserteissa.

Hamlet on tyypillinen suuri romanttinen ranskalainen ooppera kuorokohtauksineen ja melodramaattisine käänteineen. Se sisältää baletin ja runsaasti orkesterivälikkeitä ja näyttämövaihdoksia. Toisaalta se on luonteeltaan lyyrisempi kuin esim. Meyerbeerin menestysteokset. Oopperan kuuluisin kohtaus on virtuoosinen Ofelian hulluuskohtaus.

Roolit:

Claudius, Tanskan kuningas                                          -                          basso

Gertrude, Tanskan kuningatar                                       -                           mezzosopraano

Hamlet, Tanskan prinssi                                                -                          baritoni

Polonius, hovimies                                                        -                           basso

Ofelia, Poloniuksen tytär                                               -                          sopraano

Laertes, Poloniuksen poika                                           -                           tenori

Marcellus, Hamletin ystävä                                           -                           tenori

Horatio, Hamletin ystävä                                               -                          basso

Hamletin isän haamu, entinen kuningas                        -                          basso

Juoni:

Tanskan hovi juhlii kuningatar Gertrudin ja äskettäin kuolleen kuninkaan veljen avioliittoa. Prinssi Hamlet saapuu muiden lähdettyä paikalle ja paheksuu äitinsä pikaista liittoa setänsä kanssa. Ofelia ja Hamlet laulavat rakkausdueton. Laertes tulee hyvästelemään sisartaan. Hän on lähdössä Norjaan ja uskoo sisarensa Hamletin suojelukseen. Juhlinta jatkuu, mutta Hamlet ei osallistu siihen. Marcellus ja Horatio kertovat Hamletin isän haamusta, joka on nähty Elsinoren linnan muureilla. Hamlet tapaakin isänsä haamun, joka kertoo Claudiuksen murhanneen hänet ja vaatii poikaansa kostamaan. Hamlet vannoo toteuttavansa isänsä tahdon.

Ofelia ihmettelee Hamletin välinpitämättömyyttä. Neito haluaisi jättää hovin, mutta kuningatar Gertrud saa hänet jäämään. Claudius ja Gertrud pohtivat onko Hamlet selvillä murhasta, mutta nuorukainen vaikuttaa lähinnä sekopäiseltä. Hamlet yllättää kutsumalla kuningasparin teatteriesitykseen. Esitys järjestetään linnassa ja Hamlet juontaa sitä. Juoni paljastaa Hamletin isän murhan. Hamlet syyttää suoraan setäänsä murhaajaksi ja ottaa häneltä kruunun.

Hamletin monologi kuningattaren huoneistossa: ollako vai eikö olla? Claudius katuu ja rukoilee tekojaan. Polonius saapuu ja keskustelussa Claudiuksen kanssa pohtii asemaansa. Salaa kuuntelevalle Hamletille selviää Poloniuksen osallisuus isänsä kuolemassa. Hän päättää jättää Ofelian, vaikka Gertrud toivoo toisin. Ofelia luovuttaa sormuksensa Hamletille ja poistuu. Hamlet kovistelee äitiään, mutta isän haamu haluaa hänen jättävän äitinsä rauhaan.

Ofelia ei kestä jätetyksi tulemista, vaan hukuttautuu järveen. Hamlet tapaa haudankaivajat ja saa kuulla tapahtuneesta. Laertes palaa ja vaatii Hamletia kaksintaisteluun sisarensa kohtelusta. Hamlet loukkaantuu, mutta Ofelian ruumissaatto keskeyttää taiston. Haamun kehotuksesta Hamlet surmaa Claudiuksen. Hänet huudetaan kuninkaaksi.

-on olemassa myös vaihtoehtoinen loppu englantilaisia näyttämöitä varten, jossa myös Hamlet kuolee lopussa, mutta sitä ei tiedetä käytetyn.

DVD: Gran Teatre del Liceu, Barcelona (2003)

Johtaa Bertrand de Billy

Ohjaus Patrice Caurier & Moshe Leiser

Hamlet                                                     -                    Simon Keenlyside
Ophélie                                                    -                    Natalie Dessay
Kuningatar Gertrude                                -                    Béatrice Uria-Monzon
Le roi Claudius                                         -                    Alain Vernhes
Laertes                                                     -                    Daniil Shtoda
Haamu                                                      -                    Marcus Hollop
Marcellus                                                 -                    Gustavo Peña
Horatio                                                     -                    Lluis Sintes
Polonius                                                   -                    Celestino Varela
Haudankaivajat                                        -                    Joan Martin-Royo
                                                                                      Francesc Garrigosa
Kohtauksia:
1. näytös: Alkusoitto (2)
Juhlat Tanskan hovissa (3) uuden kuninkaan ja kuningattaren naimisiinmenon ja kruunauksen kunniaksi. Hamlet välttelee melankolisena muiden seuraa, kun Ofelia löytää hänet. Hamlet ja Ofelia vannovat ikuista rakkautta duetossaan. (4-5) Ofelian veli Laertes tulee jättämään hyvästejä. Kuningas on määrännyt hänet Norjaan. Laertes toivoo Hamletin huolehtivan Ofeliasta. (6) Hoviväki aloittaa juhlinnan (7), mutta tilannetta hämmentävät havainnot kuolleen kuninkaan haamusta. Välimusiikkia (8).
Linnan muureilla Horatio ja Marcellus ovat taas etsimässä haamua, kun Hamlet löytää heidät. Kuullessaan isänsä kummittelevan hän järkyttyy. Keskiyön hetkellä aave ilmestyy. Hamlet vaatii sitä vastaamaan. Muiden on poistuttava, vain Hamlet voi jäädä. Hänen isänsä tulee ja kertoo Claudiuksen myrkyttäneen hänet vaatien kostoa pojaltaan. Hamlet vannoo tottelevansa. (9)
2. näytös: Ofelia lukee kirjaa, mutta kaipaa Hamletia, joka tuntuu välttelevän neidon seuraa. Kirja kertoo Ofelialle petollisesta rakkaudesta ja tuntuu heijastavan hänen suhdettaan onnettomaan prinssiin. Tyttö vaipuu epätoivoon. Kuningatar Gertrude etsii poikaansa ja kummastelee Ofelian kyyneliä. Ofelia pyytää saada poistua hovista vetäytyäkseen luostariin. Mutta kuningatar vetoaa Ofeliaan, että tämä jäisi. Gertrudekin on nähnyt jotain mikä pelottaa häntä. (12) Claudius tulee ja kertoo Gertrudelle pitävänsä Hamletia mielenvikaisena mutta harmittomana. Gertrude puhkeaa tuskaiseen valitukseen: toivottavasti hän ei joudu tekemään rikoksesta tiliä poikansa edessä. (13) Vaikka Claudius vakuuttelee, etteivät kuolleet vainoa eläviä, ei hän saa vaimoansa rauhoittumaan. Hamletin tulo keskeyttää kohtauksen. Hän kohtelee Claudiusta ja äitiään kylmän ivallisesti, mutta kutsuu heidät sitten järjestämäänsä teatteriesitykseen. Näyttelijäseurue saapuu ja Hamlet antaa heille ohjeita. Maljojennosto ei hälvennä Hamletin melankolisuutta, mikä hämmentää näyttelijöitä. (14)
Teatteriesitys linnassa: Vieraat saapuvat juhlallisesti. (16). ”Gonzagon murha” voi alkaa. Hamlet kuvailee tapahtumia ja tarkkailee äitinsä ja Claudiuksen reaktioita. Draaman kertoessa murhasta, syyttää Hamlet suoraan Claudiusta murhaajaksi ja nappaa kruunun häneltä. Hamletin estoton käytös kauhistuttaa kaikkia.
3. näytös:
Hamlet epätoivoisena: miksei hän kyennyt tekemään Claudiuksesta selvää? Hän kaipaa isänsä luokse, mutta ei pysty riistämään henkeään. Hamletin monologi: Ollako vai eikö olla? (1-2) Claudius tulee ja Hamlet jää kuntelemaan häntä salaa. Claudius anelee katuvaisena armoa veljensä hengeltä. (3) Hamlet vaanii häntä. Polonius, Ofelian isä tulee hakemaan Claudiusta paljastaen samalla olevansa salaliitossa kuninkaan kanssa. Hamlet on järkyttynyt. Kun sitten Gertrude ja Ofelia tulevat puhumaan avioliitosta, torjuu Hamlet heidät ja kehottaa Ofeliaa menemään luostariin. Vetoaminen rakkaudenvaloihin ja muistoihin ei auta (4) ja naiset tajuavat Hamletin muuttuneen pysyvästi. Hamlet ja hänen äitinsä jäävät kahden. Gertrude moittii poikaansa mutta pian Hamlet syyttääkin äitiänsä osallisuudesta isänsä murhaan. (5) Gertrude murtuu ja anoo anteeksiantoa (6). Haamu estää Hamletia vahingoittamasta äitiään. Gertrude ei haamua näe ja vetoaa Hamletiin, että tämä unohtaisi näkynsä. (7) Hamlet lupaa säästää äitinsä.
4. näytös:
Välimusiikkia (8),
Ofelia on menettänyt järkensä kuvitellen juhlivansa häitänsä. Hän keskustelee olemattomien kanssa ja puolustaa liittoaan. (8-9) Ofelian häälaulu (10), jossa hän valmistautuu hukuttautumaan lampeen. Lopulta Ofelia ”piiloutuu” Hamletilta lampeen (11).
5. näytös:
Haudankaivajat kaivavat kuoppaa Ofelialle. Hamlet näkee heidät ja Ofelian tuska tulee hänen katuvaiseen mieleensä. (12)
Laertes saapuu Norjasta. Hän syyttää Hamletia Ofelian hylkäämisestä ja haastaa tätä kaksintaisteluun. Laertes ehtii vahingoittaa Hamletia, ennen kuin selviää, ettei Hamlet tiedä Ofelian kuolemasta. Samassa Ofelian ruumissaatto ilmestyy heidän näkyviinsä. Hoviväki jättää Ofelialle jäähyväiset. Hamlet ryntää Ofelian ruumiin luo valmiina liittymään hänen seuraansa kuolemassa. Mutta haamu keskeyttää tilanteen. Kaikki näkevät sen. Hamletin on isänsä vaatimuksesta kostettava. Hän surmaa Claudiuksen. Kansa huutaa Hamletin kuninkaaksi, vaikka hän haluaisi kuolla.