Massenet: Manon

 tulostettava teksti

Jules Massenet: Manon (Pariisi, 1884)

Nuoren neidon Manon Lescaut’n ja aatelismies des Grieux’n tarina oli kotoisin Abbé Prévostin romaanista vuodelta 1731. Ranskalaisista säveltäjistä aiheeseen tarttuivat Halevy (baletti vuonna 1830) ja Auber (ooppera v. 1856) ennen Masseneta. Manon on Massenet’n (1842-1912) oopperoista kuuluisin ja menestynein. Massenet tunnettiin sametinpehmeästä soinnista ja hivelevän lyyrisista melodioista, joiden kautta hän pääsi bellé epoque –kauden yleisön horjumattomaan suosioon Ranskassa.

Manon kuuluu edelleenkin kantaohjelmistoon ja siitä on valmisteilla produktioita eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä. Kuuluisia Manonin esittäjiä ovat mm. Anna, Moffo, Beverly Sills, Edita Gruberova, Renée Fleming, Natalie Dessay ja Anna Netrebko. Des Grieux’n roolia ovat tehneet mm. Enrico Caruso ja Beniamino Gigli.

Libreton oopperaan kirjoittivat Henri Meilhac ja Philippe Gille. Manon tehtiin Opéra-comique –teatteriin, joten se sisältää puhuttua dialogia kuten tuolloin asiaan kuului. Tosin dialogit ja lauletut osuudet on yhdistetty melkein saumattomasti. Oopperasta tunnetaan myös versio, jossa dialogit on sävelletty resitatiiveiksi.

Roolit:

Manon Lescaut                                                              sopraano

Aatelismies des Grieux                                                 tenori

Kreivi des Grieux, edellisen isä                                    basso

Lescaut, Manonin serkku                                              baritoni

Guillot Morfontaine                                                      tenori

De Brétigny                                                                   baritoni

Näyttelijättäret

                      Poussette                                                 sopraano

                      Javotte                                                     mezzosopraano

                      Rosette                                                    mezzosopraano

Majatalon isäntä                                                            basso

Kantaja                                                                          tenori

Kersantti                                                                        baritoni

Juoni:

Amiensin kaupungin pääaukion majatalo. Hulttiomainen ministeri Guillot sekä herra de Brétigny seurassaan nuoria näyttelijättäriä ovat saapuneet juuri paikalle. He nauttivat ateriaa, kun väkijoukko kerääntyy katsomaan postivaunujen saapumista Arrasista. Lescaut, sotilas, on tullut vastaan serkkuaan Manonia, joka saapuu vaunuissa. Lescaut huomaa tytön, joka on pyörällä päästään ensimmäisellä matkallaan. Määränpäänä hänellä on luostari. Guillot iskee silmänsä Manoniin ja tarjoaa vaunujaan, mutta Lescaut tulee ajoissa pelastamaan tytön. Jäädessään taas hetkeksi yksin Manon ihailee kovasti näyttelijättäriä, mutta muistaa sitten tehtävänsä ja yrittää unohtaa turhan maailmallisuuden.

Aatelismies des Grieux on matkustamassa isänsä luokse, kun hän näkee Manonin, ihastuu ja lähestyy häntä kohteliaasti. Manon on suopea tyylikkäälle nuorukaiselle ja äkkiä molemmat rakastuvat toisiinsa. He päättävät karata yhdessä unohtaen alkuperäiset suunnitelmansa. Guillot’n vaunut ovat sopivasti tarjolla.

Pariisissa des Grieux’n ja Manonin asuntoon saapuvat Lescaut ja de Brétigny aikeenaan järjestää kohtaus, koska suvun mainetta on loukattu. Des Grieux yrittää vedota aikeittensa kunniallisuuteen näyttämällä kirjettä, jossa pyytää isältään lupaa avioliittoon. Sillä aikaa de Brétigny houkuttelee Manonia luopumaan rakastetustaan ja lupaa suojelusta. Des Grieux ei aavista juonitteluja eikä havaitse tytön häilyvän vaihtoehtojen välillä. Kun hän poistuu asunnosta, vievät sieppaajat hänet ja Manon jää yksin.

Loma-aika Pariisissa. Guillot flirttailee nuorten naisten kanssa ja Lescaut ajattelee mielihyvin pelaamista. De Brétigny saapuu perässään Manon, joka nauttii uudesta rikkaudestaan ja suosiostaan. Kreivi des Grieux tervehtii läsnäolijoita. Manon kuulee häneltä, että hänen entinen rakastettunsa on ryhtynyt luostarin apotiksi. Vaikka Guillot yrittää voittaa hänen huomionsa, valtaa tytön vastustamaton halu nähdä nuori des Grieux uudestaan. Hän lähtee St. Sulpicen luostariin.  Luostariin saapuu ensin kreivi des Grieux todistamaan poikansa vihkimystä apotiksi. Hän ei onnistu taivuttamaan poikaansa lähtemään mukaansa. Manon ja des Grieux tapaavat toisensa. Katuvainen Manon onnistuu lopulta voittamaan nuorukaisen vastarinnan ja he laulavat yhdessä rakkaudestaan.

Hotellin pelisalissa Guillot ja hänen seurueensa huvittelevat. Des Grieux ja Manon saapuvat. Des Grieux toivoo pelaamalla järjestämänsä raha-asiansa. Hän voittaakin, mutta Guillot kutsuu poliisit, väittää hänen petkuttavan ja syyttää Manonia irtolaisuudesta. Kreivi saapuu valmiina pelastamaan poikansa muttei Manonia. Lopulta sekasorron jälkeen nuori pari pidätetään.

Manon tuomitaan karkotettavaksi huonomaineisena naisena. Des Grieux on päässyt vapaaksi ja hän ja Lescaut yrittävät pelastaa neidon saattueesta. Lopulta he saavat kersantin lahjottua. Manon lysähtää des Grieux’n jalkoihin ja kuolee hänen syliinsä.

DVD: Gran Teatre del Liceu, Barcelona (2007)

Johtaa Victor Pablo Perez

Ohjaus David McVicar

Manon Lescaut                  Natalie Dessay

des Grieux                          Rolando Villazón

Lescaut                               Manuel Lanza

Kreivi des Grieux               Samuel Ramey

Guillot                                Francisco Vas

De Brétigny                        Didier Henry

Kohtaukset:

1. näytös

2 Alkusoitto

3 Majatalo, jossa Guillot ja de Brétigny sekä seurueen naiset aikovat aterioida. Odottelun jälkeen majatalon isäntä saapuu, esittelee ruokiaan.

4 Kaartilainen Lescaut odottaa serkkuaan tulevaksi. Vaunut saapuvat ja lopulta Lescaut tunnistaa Manonin.

5 Manon lepää matkasta ja kertoo naiivisti kaikesta näkemästään serkulleen. Serkun etsiessä matkatavaroita Guillot iskee silmänsä Manoniin ja rehentelee rikkauksillaan.

6-7 Lescaut ei malta jättää kavereitaan ja korttipeliä. Hän jättää taas tytön odottamaan.

8 Manon pohtii päämääräänsä ja ihastelee ihmisiä ympärillään.

9 Manon on yksin, kun nuori des Grieux saapuu majataloon. Hän odottaa isänsä tapaamista. Manon ja nuorukainen tapaavat toisensa.

10 Manon kertoo itsestään, kuinka hänet lähetettiin luostariin, koska hän on liian huvittelunhaluinen. Des Grieux ei kestä ajatusta luostarista. He päättävät karata yhdessä Guillot’n vaunuilla ja asettua Pariisiin.

11 Lescaut palaa pelaamasta. Manon on kadonnut. Lescaut syyttää Guillot’ta, mutta pian selviää, että tyttö on karannut nuoren miehen kanssa.

2. näytös

12-13 Manon ja des Grieux onnellisina Pariisin asunnossa. Nuorukainen kirjoittaa kirjettä isälleen. He lukevat molemmat kirjettä, jossa kreivi des Grieux’lle kerrotaan Manonista, jonka kanssa poika haluaisi naimisiin.

14 Sotilaat eli Lescaut ja de Bretigny tulevat asuntoon. Lescaut vaatii miekka ojossa des Grieux’tä kaksintaisteluun kanssaan. Mutta puhe avioliitosta saa hänet leppymään. Lescaut saa selittävän kirjeen luettavakseen, mutta sillä aikaa de Brétigny kiristää Manonia puolelleen ja kertoo, että kreivi on muka määrännyt poikansa vietäväksi pois. Lescaut teeskentelee suosiollista. Miehet poistuvat. Manon on tuskainen, des Grieux taas onnellinen. Hän lähtee postittamaan kirjettä.

15-16 Manon jää yksin. Hän taipuu mielessään jättämään rakastettunsa, koska ei tunne olevansa tämän arvoinen. Manon lausuu hyvästejä onnelliselle elämälle asunnossa. Des Grieux palaa. He istuutuvat illalliselle. Des Grieux kuvailee unelmaansa. Oveen koputetaan. Miehet vievät des Grieux’n väkisin.

3. näytös

2-3 Karnevaalijuhlintaa paastonajan alkaessa.

4 Lescaut on voittanut nopilla rahaa, mutta hän suree menettämäänsä Rosalindea.

  Guillot tuntuu menettäneen otteen kolmeen sulottareensa. De Brétigny ja Manon ovat yhdessä. Guillot’ta kiinnostaa Manonin valloitus.

5 Manonista on de Brétignyn rinnalla tullut uusi seurapiirien keskipiste.

6-7 Manon nauttii asemastaan ja laulaa miten nuoruudesta on iloittava. Mutta ajatus rakkaudesta saa hänet alakuloiseksi yhtäkkiä. Paikalle ilmestyy myös kreivi des Grieux.

8-9 Kreivi kertoo de Brétignylle poikansa ryhtyneen papiksi sekä opettavan Sorbonnessa. Isä on tyytyväinen, että de Brétigny ”pelasti” pojan. Tietämättä asioiden yhteydestä hänkin ihastuu Manonin kauneuteen. Manon kyselee häneltä, vieläkö poika muistaa rakastamaansa naista. Isä vakuuttaa asian unohtuneen.

10 Guillot tuottaa baletin esiintymään Manonille, mutta tämä on des Grieuxin kohtalon pauloissa liikaa voidakseen nauttia esityksestä.

11 Guillot voitonvarmana

12-14 Baletin esitys vanhaan tyyliin (Lullyn ajoilta)

15 Manon haluaa lähteä St. Sulpicen luostariin des Grieux’n luo. Hänen poistumisensa keskeyttää baletin. Guillot on raivoissaan, mutta väki juhlii.

16 St. Sulpicen luostari

17 Saarnaa kuunnelleet naiset ovat ihastuksissaan nuoresta papista. Isä kreivi on kuunnellut poikaansa. Hän epäilee kuitenkin poikansa aikomuksia.

18 Isän mielestä pojan velvollisuus on mennä säätynsä mukaisesti naimisiin ja hankkia perhe. He eroavat erimielisinä.

19 des Grieux jää yksin pohdintojensa kanssa. Hän rukoilee unohdusta onnettomalle rakkaudelleen. Manon rynnätessä luostariin sisältä kuuluu rukoushetken ääniä.

20 Omantuntonsa vaivaama Manon rukoilee epätoivoisena anteeksiantoa.

21-22 Des Grieux ja Manon tapaavat jälleen. Nuorukaisen torjunta murtuu Manonin lumotessa hänet taas.

4. näytös:

23-26 Lescaut pelaa Hotelli Transilvanien pelisalissa.

27 Guillot tuntuu ohjailevan pelaamista. Manon ja des Grieux saapuvat .

28 Heidän suhteensa on vihan ja rakkauden vaihtelua. Manon vaatii des Grieux’tä pelaamaan, jotta he voisivat jatkaa yltäkylläistä elämää. Lescaut on voitolla ja kannustaa heitä myös. Guillot haastaa des Grieux’n.

29 Manon uskoo naiivisti voittoon ja iloitsee jo tulevista nautinnoista näyttelijättärien kanssa. Lescaut on taas hävinnyt kaiken. Des Grieux voittaa Guillot’ta paljon rahaa, mutta Guillot kutsuu poliisit paikalle.

30 Kreivin läsnäolo pelastaa hänen poikansa. Molemmat pidätetään, mutta Manonia uhkaa karkotus.

5. näytös:

31-32 Des Grieux odottaa Manonia kuljettavaa saattuetta Lescaut’n kanssa. Pelastaminen näyttää epätoivoiselta.

33 Kuljetus saapuu ja pysähtyy juomatauolle. Lescaut yrittää lahjoa upseeria. Des Grieux antaa takkinsa Manonille.

34 Heikentynyt Manon herää. Hän on täynnä katumusta ja pyytää anteeksi nuorukaiselta. He saavat uutta voimaa. Mutta Manon on liian heikko pakenemaan. Hän kuolee des Grieux’n voimatta auttaa häntä. ”Tämä oli Manon Lescaut’n tarina”.

Thomas: Hamlet

 tulostettava teksti

Ambroise Thomas: Hamlet (Pariisi, 1868)

Shakespearen Hamlet-näytelmän esitykset Pariisissa vuonna 1827, joissa irlantilainen Harriet Smithson valloitti Ofelian roolissa yleisönsä täydellisesti, lumosivat myös säveltäjä Hector Berliozin ja kirjailija Alexandre Dumas’n. Näytelmästä oli olemassa vain melko kelvoton ranskankielinen versio, joten Dumas laati 1840-luvulla ranskannoksen, joka oli lähempänä alkuperäistä. Erikoista on, että Dumas ”paranteli” Shakespearen näytelmää muuttamalla mm. lopun tapahtumat. Ranskassa suhtauduttiin vielä 1800-luvulla melko alentuvasti Shakespearen ”kansannäytelmiin”. Dumas’n teksti oli joka tapauksessa lähtökohta oopperalibretolle, jonka Michel Carré ja Jules Barbier laativat Ambroise Thomas’n sävellystyötä varten. Sama parivaljakko tuotti libretot Thomas’n aikaisempaan menestysoopperaan Mignon sekä Gounod’n Faustiin.

Ranskalainen säveltäjä Ambroise Thomas (1811-1896) tunnetaan nykyään vain kahdesta 1860-luvun oopperastaan Mignon ja Hamlet. Muut yli 20 varhaisempaa ja myöhempää oopperaa ovat unohtuneet. Thomas valmistui jo nuorena ammattiviulistiksi ja pianistiksi, opiskeli Italiassa ja keskittyi Pariisissa oopperoihin. 1850-luvulla hän sai professuurin Pariisin konservatoriossa ja vuonna 1871 seurasi Auberia laitoksen johtajana. Uuden sukupolven säveltäjät Jules Massenet ja myöhemmin Fauré ja Franck olivat hänet oppilaitaan. Thomas sävelsi Hamletia 1860-luvun alkupuolella, mutta työ keskeytyi toisen oopperan, Mignonin takia. Mignonin menestyksekkään ensi-illan (1866) jälkeen työ sai uutta vauhtia. Ratkaisevaksi sytykkeeksi Thomasille muodostui tapaaminen ruotsalaisen laulajattaren Christine Nilssonin kanssa. Hänestä tuli ensimmäinen Ofeliaa laulava sopraano. Ofelian hulluuskohtauksen yhteyteen liitettiin Nilssonin ehdotuksesta ”ruotsalainen balladi”.  Ensi-ilta maaliskuussa 1868 oli suuri menestys, vaikka Hamletin tenorirooli muutettiin viime hetkessä baritoniksi. Thomas’n kaksi oopperaa kuuluivat vuosisadan loppuun asti eniten esitettyihin Ranskassa. Sittemmin Hamlet on 2000-luvulla saanut uusia esityksiä melko runsaasti, mutta Mignonia esitetään lähinnä vain konserteissa.

Hamlet on tyypillinen suuri romanttinen ranskalainen ooppera kuorokohtauksineen ja melodramaattisine käänteineen. Se sisältää baletin ja runsaasti orkesterivälikkeitä ja näyttämövaihdoksia. Toisaalta se on luonteeltaan lyyrisempi kuin esim. Meyerbeerin menestysteokset. Oopperan kuuluisin kohtaus on virtuoosinen Ofelian hulluuskohtaus.

Roolit:

Claudius, Tanskan kuningas                                          -                          basso

Gertrude, Tanskan kuningatar                                       -                           mezzosopraano

Hamlet, Tanskan prinssi                                                -                          baritoni

Polonius, hovimies                                                        -                           basso

Ofelia, Poloniuksen tytär                                               -                          sopraano

Laertes, Poloniuksen poika                                           -                           tenori

Marcellus, Hamletin ystävä                                           -                           tenori

Horatio, Hamletin ystävä                                               -                          basso

Hamletin isän haamu, entinen kuningas                        -                          basso

Juoni:

Tanskan hovi juhlii kuningatar Gertrudin ja äskettäin kuolleen kuninkaan veljen avioliittoa. Prinssi Hamlet saapuu muiden lähdettyä paikalle ja paheksuu äitinsä pikaista liittoa setänsä kanssa. Ofelia ja Hamlet laulavat rakkausdueton. Laertes tulee hyvästelemään sisartaan. Hän on lähdössä Norjaan ja uskoo sisarensa Hamletin suojelukseen. Juhlinta jatkuu, mutta Hamlet ei osallistu siihen. Marcellus ja Horatio kertovat Hamletin isän haamusta, joka on nähty Elsinoren linnan muureilla. Hamlet tapaakin isänsä haamun, joka kertoo Claudiuksen murhanneen hänet ja vaatii poikaansa kostamaan. Hamlet vannoo toteuttavansa isänsä tahdon.

Ofelia ihmettelee Hamletin välinpitämättömyyttä. Neito haluaisi jättää hovin, mutta kuningatar Gertrud saa hänet jäämään. Claudius ja Gertrud pohtivat onko Hamlet selvillä murhasta, mutta nuorukainen vaikuttaa lähinnä sekopäiseltä. Hamlet yllättää kutsumalla kuningasparin teatteriesitykseen. Esitys järjestetään linnassa ja Hamlet juontaa sitä. Juoni paljastaa Hamletin isän murhan. Hamlet syyttää suoraan setäänsä murhaajaksi ja ottaa häneltä kruunun.

Hamletin monologi kuningattaren huoneistossa: ollako vai eikö olla? Claudius katuu ja rukoilee tekojaan. Polonius saapuu ja keskustelussa Claudiuksen kanssa pohtii asemaansa. Salaa kuuntelevalle Hamletille selviää Poloniuksen osallisuus isänsä kuolemassa. Hän päättää jättää Ofelian, vaikka Gertrud toivoo toisin. Ofelia luovuttaa sormuksensa Hamletille ja poistuu. Hamlet kovistelee äitiään, mutta isän haamu haluaa hänen jättävän äitinsä rauhaan.

Ofelia ei kestä jätetyksi tulemista, vaan hukuttautuu järveen. Hamlet tapaa haudankaivajat ja saa kuulla tapahtuneesta. Laertes palaa ja vaatii Hamletia kaksintaisteluun sisarensa kohtelusta. Hamlet loukkaantuu, mutta Ofelian ruumissaatto keskeyttää taiston. Haamun kehotuksesta Hamlet surmaa Claudiuksen. Hänet huudetaan kuninkaaksi.

-on olemassa myös vaihtoehtoinen loppu englantilaisia näyttämöitä varten, jossa myös Hamlet kuolee lopussa, mutta sitä ei tiedetä käytetyn.

DVD: Gran Teatre del Liceu, Barcelona (2003)

Johtaa Bertrand de Billy

Ohjaus Patrice Caurier & Moshe Leiser

Hamlet                                                     -                    Simon Keenlyside
Ophélie                                                    -                    Natalie Dessay
Kuningatar Gertrude                                -                    Béatrice Uria-Monzon
Le roi Claudius                                         -                    Alain Vernhes
Laertes                                                     -                    Daniil Shtoda
Haamu                                                      -                    Marcus Hollop
Marcellus                                                 -                    Gustavo Peña
Horatio                                                     -                    Lluis Sintes
Polonius                                                   -                    Celestino Varela
Haudankaivajat                                        -                    Joan Martin-Royo
                                                                                      Francesc Garrigosa
Kohtauksia:
1. näytös: Alkusoitto (2)
Juhlat Tanskan hovissa (3) uuden kuninkaan ja kuningattaren naimisiinmenon ja kruunauksen kunniaksi. Hamlet välttelee melankolisena muiden seuraa, kun Ofelia löytää hänet. Hamlet ja Ofelia vannovat ikuista rakkautta duetossaan. (4-5) Ofelian veli Laertes tulee jättämään hyvästejä. Kuningas on määrännyt hänet Norjaan. Laertes toivoo Hamletin huolehtivan Ofeliasta. (6) Hoviväki aloittaa juhlinnan (7), mutta tilannetta hämmentävät havainnot kuolleen kuninkaan haamusta. Välimusiikkia (8).
Linnan muureilla Horatio ja Marcellus ovat taas etsimässä haamua, kun Hamlet löytää heidät. Kuullessaan isänsä kummittelevan hän järkyttyy. Keskiyön hetkellä aave ilmestyy. Hamlet vaatii sitä vastaamaan. Muiden on poistuttava, vain Hamlet voi jäädä. Hänen isänsä tulee ja kertoo Claudiuksen myrkyttäneen hänet vaatien kostoa pojaltaan. Hamlet vannoo tottelevansa. (9)
2. näytös: Ofelia lukee kirjaa, mutta kaipaa Hamletia, joka tuntuu välttelevän neidon seuraa. Kirja kertoo Ofelialle petollisesta rakkaudesta ja tuntuu heijastavan hänen suhdettaan onnettomaan prinssiin. Tyttö vaipuu epätoivoon. Kuningatar Gertrude etsii poikaansa ja kummastelee Ofelian kyyneliä. Ofelia pyytää saada poistua hovista vetäytyäkseen luostariin. Mutta kuningatar vetoaa Ofeliaan, että tämä jäisi. Gertrudekin on nähnyt jotain mikä pelottaa häntä. (12) Claudius tulee ja kertoo Gertrudelle pitävänsä Hamletia mielenvikaisena mutta harmittomana. Gertrude puhkeaa tuskaiseen valitukseen: toivottavasti hän ei joudu tekemään rikoksesta tiliä poikansa edessä. (13) Vaikka Claudius vakuuttelee, etteivät kuolleet vainoa eläviä, ei hän saa vaimoansa rauhoittumaan. Hamletin tulo keskeyttää kohtauksen. Hän kohtelee Claudiusta ja äitiään kylmän ivallisesti, mutta kutsuu heidät sitten järjestämäänsä teatteriesitykseen. Näyttelijäseurue saapuu ja Hamlet antaa heille ohjeita. Maljojennosto ei hälvennä Hamletin melankolisuutta, mikä hämmentää näyttelijöitä. (14)
Teatteriesitys linnassa: Vieraat saapuvat juhlallisesti. (16). ”Gonzagon murha” voi alkaa. Hamlet kuvailee tapahtumia ja tarkkailee äitinsä ja Claudiuksen reaktioita. Draaman kertoessa murhasta, syyttää Hamlet suoraan Claudiusta murhaajaksi ja nappaa kruunun häneltä. Hamletin estoton käytös kauhistuttaa kaikkia.
3. näytös:
Hamlet epätoivoisena: miksei hän kyennyt tekemään Claudiuksesta selvää? Hän kaipaa isänsä luokse, mutta ei pysty riistämään henkeään. Hamletin monologi: Ollako vai eikö olla? (1-2) Claudius tulee ja Hamlet jää kuntelemaan häntä salaa. Claudius anelee katuvaisena armoa veljensä hengeltä. (3) Hamlet vaanii häntä. Polonius, Ofelian isä tulee hakemaan Claudiusta paljastaen samalla olevansa salaliitossa kuninkaan kanssa. Hamlet on järkyttynyt. Kun sitten Gertrude ja Ofelia tulevat puhumaan avioliitosta, torjuu Hamlet heidät ja kehottaa Ofeliaa menemään luostariin. Vetoaminen rakkaudenvaloihin ja muistoihin ei auta (4) ja naiset tajuavat Hamletin muuttuneen pysyvästi. Hamlet ja hänen äitinsä jäävät kahden. Gertrude moittii poikaansa mutta pian Hamlet syyttääkin äitiänsä osallisuudesta isänsä murhaan. (5) Gertrude murtuu ja anoo anteeksiantoa (6). Haamu estää Hamletia vahingoittamasta äitiään. Gertrude ei haamua näe ja vetoaa Hamletiin, että tämä unohtaisi näkynsä. (7) Hamlet lupaa säästää äitinsä.
4. näytös:
Välimusiikkia (8),
Ofelia on menettänyt järkensä kuvitellen juhlivansa häitänsä. Hän keskustelee olemattomien kanssa ja puolustaa liittoaan. (8-9) Ofelian häälaulu (10), jossa hän valmistautuu hukuttautumaan lampeen. Lopulta Ofelia ”piiloutuu” Hamletilta lampeen (11).
5. näytös:
Haudankaivajat kaivavat kuoppaa Ofelialle. Hamlet näkee heidät ja Ofelian tuska tulee hänen katuvaiseen mieleensä. (12)
Laertes saapuu Norjasta. Hän syyttää Hamletia Ofelian hylkäämisestä ja haastaa tätä kaksintaisteluun. Laertes ehtii vahingoittaa Hamletia, ennen kuin selviää, ettei Hamlet tiedä Ofelian kuolemasta. Samassa Ofelian ruumissaatto ilmestyy heidän näkyviinsä. Hoviväki jättää Ofelialle jäähyväiset. Hamlet ryntää Ofelian ruumiin luo valmiina liittymään hänen seuraansa kuolemassa. Mutta haamu keskeyttää tilanteen. Kaikki näkevät sen. Hamletin on isänsä vaatimuksesta kostettava. Hän surmaa Claudiuksen. Kansa huutaa Hamletin kuninkaaksi, vaikka hän haluaisi kuolla.

Wagner: Lentävä hollantilainen

 Tulostettava teksti

Richard Wagner (1813-1883)

Wagnerin vaiheita:

-syntyy Leipzigissa 1813, menettää isänsä puolivuotiaana, monilapsinen perhe

-1814 äiti uusiin naimisiin Ludwig Geyerin, ammattinäyttelijän kanssa

-perhe Dresdeniin, Geyer kuolee 1821, perheen paluu Leipzigiin 1827

-levoton lapsuus, paljon poissa kotoa jo alle 10-vuotiaana, musiikkiopinnot hatarat

-asui yksin 14-vuotiaasta lähtien, kirjoitti mm. draamoja laiminlyöden koulunkäynnin

-Carl Maria von Weber Wagnerin suuri esikuva Dresdenissä

-Leipzigissa sävellysopintoja, Theodor Weinligin opetus teki Wagnerista ammattilaisen

-työskentelyä kapellimestarina pienillä näyttämöillä Saksassa ja Riiassa.

-1840-luvun alussa Dresdenissä Rienzi Wagnerin ensimmäinen oopperamenestys

-1849 maanpakoon Sveitsiin osallistumisesta vallankumousyritykseen Saksassa

-1860-l Baijerin Kuninkaan Ludwig II:n tuella menestys, Bayreuthin Wagner-kultti: Niebelungin sormus –tetralogian ensiesitys v. 1876

-1882 Parsifal, viimeinen ooppera Bayreuthissa, 1883 Wagner kuolee Venetsiassa

Der Fliegende Holländer

Lentävä Hollantilainen (Dresden 1843)

Oopperansa aiheen Wagner sai eräästä Heinrich Heinen kertomuksesta (kokoelmassa "Matkakuvia Norjasta", 1829) sekä Wilhelm Hauffin "Kummituslaivasta". Lähdettyään Riikasta Lontooseen vuonna 1839, koki Wagner laivamatkalla elämänsä myrskyn, joka elämyksenä antoi myös vaikutteita tulevaan oopperaan.

Vuonna 1840 Wagner kirjoitti librettoa Pariisissa ensin yksinäytöksisenä, mutta jouduttuaan rahapulassa myymään tekstin Pariisin suurelle oopperalle (sen sävelsi P.H.P. Dietsch), kirjoitti hän seuraavana vuonna kolminäytöksisen version. Sävellystyö oli valmis jo syyskuussa. Wagner tarjosi oopperaa Leipzigiin ja Müncheniin, mutta teos hylättiin, koska "se ei soveltunut Saksaan". Giacomo Meyerbeerin avulla ooppera pääsi Berliinin Hovioopperaan kantaesitystä varten, mutta jäi hyllylle henkilövaihdosten takia. Koska Wagnerin Rienzi-ooppera oli menestynyt Dresdenissä, haluttiin siellä esittää myös Lentävää Hollantilaista. Berliinistä annettiin lupa, ja niin Wagnerin uusi ooppera kantaesitettiin 2. tammikuuta 1843 Dresdenissä. Kiireessä valmisteltu esitys ei kuitenkaan ollut suuri menestys. Wagner muokkasi oopperaansa vielä vuonna 1864.

Lentävä Hollantilainen on yksi kuuluisimmista saksalaisen romanttisen oopperataiteen edustajista. Wagner jatkoi ihailemansa Weberin Taika-ampujan linjoilla, mutta laajensi ja syvensi yliluonnollisen teemaa. Senta on ensimmäinen Wagnerin oopperoiden puhtaan hyveellisistä ja uhrautuvista naisrooleista.

Roolit:

Daland, norjalainen merenkulkija - basso

Senta, hänen tyttärensä - dramaattinen sopraano

Erik, metsästäjä - tenori

Mary, Sentan imettäjä - altto

Dalandin perämies - lyyrinen tenori

Hollantilainen, aavelaivan kapteeni - baritoni

Juoni:

Myrsky heittää kotiinpalaavan Dalandin laivan hiekkatörmälle muutamien kilometrien päähän kodista. Miehistö jää lepäämään paikalle, ja Daland asettaa vartiomiehen, joka kuitenkin nukahtaa. Samassa ilmestyy punaisin purjein varustettu laiva, joka rantautuu jonkin matkan päähän Dalandin aluksesta. Kapteeni astuu yksin maihin. Toiveikkuus ja epätoivo vaihtelevat hänen mielessään: on kulunut taas seitsemän vuotta, laiva voi laskeutua maihin. Kirous pakottaa laivan risteilemään pitkin maailman meriä, jollei Hollantilaista armahda kuolemaansa  saakka uskollinen nainen. Mutta tätä hän ei koskaan löydä, joten vain maailmanloppu voi lopettaa hänen ikuiset kärsimyksensä.

Daland tulee kannelle ja huomaa tuntemattoman. Tämä esittelee itsensä Hollantilaiseksi, joka on uupunut pitkästä merimatkasta ja kaipaa omaa kotia ja vaimoa. Hollantilaisen mainitsemat aarteet saavat Dalandin tarjoamaan tälle tyttärensä Sentan kättä. Suotuisan tuulen turvin päästäisiin ehkä jo samana päivänä perille.

Dalandin tytär Senta laulaa samaan aikaan kehräämään kerääntyneille merimiehiä odottaville kylän tytöille balladia Lentävästä Hollantilaisesta eläytyen tarinaan niin vahvasti, että hänen sulhasensa Erikin säikähtää muiden mukana. Kun Daland saapuu muukalaisen kanssa, lupaa Senta olla ikuisesti uskollinen hänelle aavistaessaan miehessä piilevän kohtalon.

Illalla järjestettävässä kotiinpaluujuhlassa kuulee Hollantilainen, miten Senta muistuttaa Erikiä uskollisuuslupauksesta. Muukalainen uskoo tulleensa petetyksi. Hän paljastaa läsnäolijoille olevansa Lentävä Hollantilainen ja kertoo menettäneensä jälleen kerran toivon kirouksen raukeamisesta. Hollantilainen nousee laivaan, joka lähtee samantien. Senta on kuitenkin uskollinen lupaukselleen hypäten kalliolta alas mereen. Sentan uhri vapauttaa Hollantilaisen kirouksesta - laiva vaipuu syvyyksiin.

Tallenne: Savonlinnan oopperajuhlat 1988

Johtaa Leif Segerstam, Oopperajuhlien orkesteri ja kuoro

Ohjaus Ilkka Bäckman

Daland             -           Matti Salminen

Senta               -           Hildegard Behrens

Erik                 -           Raimo Sirkiä

Mary               -           Anita Välkki

Hollantilainen  -           Franz Grundheber

Perämies          -           Jorma Silvasti

DVD: Hollannin ooppera 2010

Johtaa Hartmut Haenchen, Ohjaus Martin Kušej

Daland             -           Robert Lloyd

Senta               -           Catherine Naglestad

Erik                 -           Marco Jentzsch

Mary               -           Marina Prudenskaja

Hollantilainen  -           Juha Uusitalo

Perämies          -           Oliver Ringelhahn

Kohtauksia:

1. näytös

-Alkusoitto

-Daland ja hänen miehistönsä palaavat kotiin, mutta joutuvat laskemaan hiekkasärkälle yöksi myrskyn takia. Perämies jää vahtiin ja unelmoi neidostaan.

-Perämiehen nukahdellessa Hollantilaisen laiva ilmestyy viereen. Hollantilaisen monologi, jossa hän kertoo kirouksestaan.

-Daland ja perämies huomaavat aavelaivan ja saavat Hollantilaisen vastaamaan. Daland tekee tuttavuutta. Hollantilaisen kokemus ja rikkaus tekee Dalandiin vaikutuksen. Kumpikin näkee toisessa mahdollisuuden, kun Daland kertoo tyttärestään Sentasta. Hollantilainen saa kutsun Dalandin taloon.

-Etelätuuli voimistuu. Laivat lähtevät kohti kotisatamaa. (-51.25)

2. näytös

-Kehruulaulu (naiskuoro, Mary):  Sentan unelmoiva odotus on toisenlaista kuin muiden tyttöjen, jotka pilkkaavat tätä. Senta lopettaa toisten huolettoman "typerän laulun" ja haluaa kuulla balladin lentävästä Hollantilaisesta Marylta. Tämän kieltäydyttyä Senta laulaa sen itse eläytyen tarinaan niin että vangitsee muut kuuntelemaan (10). Hänen säälinsä kirouksen alaisena kulkevaa Hollantilaista on henkilökohtaista; Senta haluaa itse olla Hollantilaisen armahtava enkeli.

-Erik tulee ja ilmoittaa Dalandin tulosta. Hän paheksuu transsiin vaipunutta Sentaa. Muut iloitsevat miestensä paluusta. Erik pelkää (11), että Daland tulee sulhasehdokkaan kanssa, eikä haluaisi päästää Sentaa laivan luo. Tämä vakuuttaa menevänsä vain isäänsä vastaan. Erik haluaisi Sentalta uskollisuuden lupauksen. Senta vähättelee näkyjään, hollantilaisen kuvaa ja balladia Erikille, mutta paljastaakin samalla, ettei kykene vapautumaan pakkomielteestään. (12) Erik pitää Sentaa paholaisen riivaamana. Hän kertoo nähneensä unessa Sentan ja Hollantilaisen. Senta pitää selvänä, että Hollantilainen etsii häntä itseään.

-Hollantilainen ja Daland saapuvat. (12) Senta kavahtaa kummaa hiljaista miestä. Daland kertoo Sentalle Hollantilaisen rikkauksista ja kodittomuudesta. (13) Lopulta hän ehdottaa suoraan naimakauppaa hämmentyneelle neidolle (14).

-Senta ja tuntematon jäävät kahden ajatuksiinsa ja tarkkailevat toisiaan (15). He aavistavat tavanneensa kohtalonsa.

-Senta lupautuu Hollantilaiselle, mutta neidon uhri on oleva suunnaton, mies varoittaa (16). Senta vakuuttaa Hollantilaisen ja molemmat iloitsevat.

-Daland tulee kysymään kihlauksesta, Senta antaa lupauksensa uskollisuudesta. Kotiinpaluujuhla voi alkaa. (17)

3. näytös

-Hollantilaisen laivan miehistö hämmentää juhlivaa väkeä. (18) Pyynnöistä huolimatta he eivät osallistu juhlaan. (19) Yhtäkkiä aavelaivan miehistö herää ja kutsuu kapteenia lähtöön. (20)

-Erik tulee etsimään Sentaa ja muistuttaa, että he ovat jo lupautuneet toisilleen. (21-22) Hollantilainen uskoo olevansa petetty ja antaa käskyn lähteä merelle. Hollantilainen paljastaa Sentalle, miten lukemattomille hänet pettäneille naisille on käynyt. Senta säästyy, koska hän ei ole ehtinyt solmia liittoa hänen kanssaan vielä. Mutta Senta tietää olevansa juuri oikea nainen pelastamaan kirottu merenkävijä. Omalla kuolemallaan hän vapauttaa Hollantilaisen kirouksesta.

Kurssin ohjelma

Oopperaluentokurssi kevät 2015

-1800-luvun ranskalainen ja saksalainen ooppera

13.1. Meyerbeer: Robert le Diable

20.1 Wagner: Lentävä hollantilainen

27.1. Thomas: Hamlet

3.2. Massenet: Manon

10.2. Bizet: Helmenkalastajat/Carmen

17.2. Wagner: Valkyyria

10.3. Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat

17.3. Offenbach: Hoffmanin kertomukset

Meyerbeer: Robert paholainen

tulostettava versio 

Giacomo Meyerbeer: Robert le diable (Robert paholainen, Pariisi 1831)

Keskiaikaiseen tarinaan perustuva 5-näytöksinen ooppera Robert le diable, oli Meyerbeerin ensimmäinen suuri menestys. Libreton tekivät Eugène Scribe ja Germain Delavigne. Meyerbeeria pidettiin seuraavat kolmekymmentä vuotta suuren romanttisen oopperan mestarina. Scribe taas oli aikansa menestynein libretisti. Suuren tyylin ooppera pysyi muodissa nimenomaan Pariisin Opéra –teatterissa, joka oli oopperamaailman keskus 1800-luvulla. Grand Opéra –tyyliset teokset saivat usein kantaesityksensä Pariisissa.

Jacob Liebmann Beer (1791-1864) syntyi Berliinissä rikkaaseen juutalaisperheeseen. Nimen Meyerbeer hän otti isoisänsä mukaan. Hän aloitti uransa pianistina, mutta kiinnostui oopperasta ja vietti useita vuosia Italiassa, jossa tutustui Rossiniin. Meyerbeer otti etunimen Giacomo ja sävelsi monta oopperaa Rossinin tyyliin kunnes ensimmäinen isompi menestys, ooppera Il crociato in Egitto, sai Venetsian La Fenice -teatterissa vuonna 1824 ensiesityksensä. Pariisissa hänen suurimmat menestyksensä Robert le diablen lisäksi olivat Hugenotit (1836) ja Profeetta (1849). Meyerbeer yhdisti saksalaisen orkesterin ja italialaisen lauluperinteen oopperatyyliksi, joka sopi erityisesti Scriben melodramaattisiin joukkokohtauksiin. Meyerbeer oli kuolemaansa asti aikansa suosituin ja esitetyin oopperasäveltäjä. Pariisin lisäksi hän toimi Preussin hovikapellimestarina Berliinissä ja muualla Saksassa. Wagnerin Rienzi-oopperan ensiesitys oli pitkälti Meyerbeerin ystävällisen tuen varassa. Wagner ja hänen kannattajansa aloittivat kuitenkin herjakirjoitusten sarjan, joka osaltaan johti Meyerbeerin oopperoiden esitysten vähenemiseen vuosisadan lopulla. 1930-luvulla natsit kielsivät Meyerbeerin teokset. Nykyään hänen oopperoitaan esitetään silloin tällöin.

Robert le diablen vaikutus oli käänteentekevä aikanaan, siitä tuli heti aikansa suosituin ooppera, joka levisi ympäri maailmaa ja jonka musiikista tehtiin lukemattomia sovituksia muiden säveltäjien toimesta. Libretto on ritariaikaiseen legendaan perustuva moraliteetti, tarina jossa on sadunomaisesti kysymys absoluuttisen hyvän ja pahan valinnasta. Monille nykyään kuuluisammille oopperoille Robert le diable merkitsi esikuvaa. Useita sen piirteitä, yksityiskohtia, jopa kohtauksia voi nähdä mm. Wagnerin ja Verdin oopperoissa, Gounod’n Faustissa tai Offenbachin Hoffmanin kertomuksissa. Degas’n maalaus Nunnien baletti on oopperan kuuluisimmasta kohtauksesta.

Roolit:

Robert, Normandian herttua                    tenori                        Bryan Hymel

Bertram, hänen ystävänsä                        bassobaritoni            John Relyea

Alice, Robertin kasvattisisar                    sopraano                  Marina Poplavskaya

Isabelle, Sisilian prinsessa                        sopraano                  Patrizia Ciofi

Raimbaut, trubaduuri                                tenori                       Jean-Francois Borras         

Alberti, ritari                                            basso                        Nicolas Courjal

Airut                                                         tenori                        Pablo Bemsch

Palvelijatar                                               sopraano                   Dusica Bijelic

Kuoro

Juoni:

Sisilian Palermo keskiajalla. Joukko ritareita valmistautuu tavernassa turnajaisiin, joiden voittaja on oikeutettu prinsessa Isabellen käteen. Ritarit laulavat ylistystä viinille, naisille ja uhkapelille joukossaan myös normandialaiset Robert ja Bertram. Raimbaut, trubaduuri Normandiasta laulaa balladin Robert paholaisesta, joka syntyi naisen ja demonin liitosta. Robert uhkaa miestä hirttotuomiolla, mutta paljastuukin, että Raimbaut on kihloissa Alicen, Robertin kasvattisisaren kanssa. Alice kertoo Robertin äidin kuolleen ja varoittaneen poikaansa pimeistä voimista. Robert paljastaa tunteensa Isabellea kohtaan Alicelle, joka lupaa viedä prinsessalle kirjeen, mutta varoittaa Robertia Bertramista. Ritarit jatkavat pelaamista. Robert häviää rahansa ja varusteensa.

Palermon palatsissa Isabelle kaipaa tietoa Robertista. Hän ilahtuu kirjeestä ja pian Robert saapuukin. Isabelle auttaa Robertia varustautumaan turnajaisiin. Bertram saa keskenkaiken Robertia rientämään lähistön metsään taistelemaan kilpakosijaansa Granadan prinssiä vastaan. Kun turnajaiset alkavat Robertia ei näy missään, mutta Granadan prinssi esittäytyy Isabellelle.

Kaupungin ulkopuolella Bertram lahjoo Raimbautin, joka odottaa Alicea, lähtemään ja jättämään neidon. Sitten Bertram ilmaisee tunteensa poikaansa, Robertia, kohtaan ja valmistautuu tapaamaan hornanhenget. Alice tulee Raimbautia etsien. Hän kuulee kummallista kuorolaulua, joka toistaa Robertin nimeä. Bertram tulee luolasta: hänen on saatava Robertin sielu puoleenyöhön mennessä tai palattava helvettiin. Hän uhkailee Alicea, joka lupaa olla kertomatta Robertille. Kun Robert saapuu alakuloisena, Bertram lupaa hänen voittavan Isabellen, jos hän noudattaa neuvoja. Bertram johdattaa Robertin hylättyyn luostariin. Siellä Robertin pitäisi ottaa Pyhän Rosalien haudalta sypressikimppu, joka toimii taikasauvana. Robert ymmärtää tekevänsä pyhäinhäväistyksen, mutta suostuu. He kohtaavat haudoistaan nousseiden nunnien tanssin ja demonit ympäröivät Robertin, mutta hän nappaa kimpun ja pakenee.

Palermon palatsissa on vihkiäiset alkamassa Isabellen ja Granadan prinssin välillä. Alice yrittää varoittaa Isabellea, mutta hänet keskeytetään. Robert tulee ja taikoo kaikki paitsi Isabellen liikkumattomaksi. Hän pyytää Isabellea pakenemaan kanssaan, mutta neito saa hänet katumaan tekoaan. Hän katkaisee kimpun ja kaikki heräävät. Robert vangitaan.

Bertram saa Robertin vapautettua vankilasta. Hän haluaa Robertin allekirjoittavan sopimuksen, jolla Robert ja hän ovat yhdessä ikuisesti. Robertin epäröidessä Bertram paljastaa olevansa hänen isänsä. Ennen kuin Robert ehtii allekirjoittaa Alice saapuu ja kertoo Isabellen ja Robertin liiton olevan edelleen mahdollinen. Hän rukoilee Robertin sielun puolesta ja vetoaa tämän äidin varoituksiin hänet vietelleestä miehestä. Heidän kamppaillessaan Robertista puolenyön kello lyö. Bertram häviää ilmaan. Kaikki iloitsevat ja Isabelle ja Robert saavat toisensa.

DVD: Royal Opera House (2012), Lontoo

Orkesterinjohto Daniel Oren

Ohjaus Laurent Pelly

Kohtaukset:

1. näytös:

1 Alkusoitto

2 Palermon kapakka, Robert ja Bertram sekä ritareita. Trubaduurilta pyydetään laulua.

3 Trubaduuri Raimbaut laulaa Robert paholaisesta ja menettää miltei henkensä.

4 Alicella on vaikeuksia päästä Robertin puheille. Lopulta ritarit lähtevät.

5 Alice ja Robert kahden

6 Alicen aaria Robertin äidin kuolemasta ja viimeisistä sanoista.

7 Robert kertoo rakkaudestaan Isabelleen, mutta ei ota äitinsä testamenttia vielä vastaan.

8 Alicen poistuttua Bertram ohjaa hyvän ja pahan välillä häilyvän Robertin pelaamaan ritareiden kanssa.

9-10 Robert ja ritarit virittävät juomalaulun

11-12 Vähä vähältä Robert häviää koko omaisuutensa noppapelissä ja joutuu pakenemaan häpeällisesti.

2. näytös:

13 Välimusiikki, Isabelle palatsissaan

14 Isabellen aaria onnettomasta rakkaudesta Robertiin

15 Hovinaiset. Alice tuo kirjeen Robertilta.

16 Isabelle ja hovinaiset iloitsevat: Robert ei ole hylännyt rakastaan. Isabellen virtuoosiaaria.

17 Alice saataa Robertin Isabellen luo.

18 Rakkausduetto, joka keskeytyy ensin turnajaisten ääniin. Isabelle antaa Robertille uuden varustuksen ja duetto huipentuu molempien onnentunteeseen.

19 Sanansaattaja johdattaa Robertin taistelemaan Bertramin ohjailemana Granadan prinssin kanssa.

20 Turnajaiset: Ritarit ja hovinaiset tervehtivät Isabellea.

21-22 Granadan prinssi saapuu Isabellen luokse ja ratsastaa sitten taisteluun neidon nimissä. Isabelle joutuu julistamaan taistelut alkaneiksi ilman Robertia. Bertramin juoni on onnistunut.

3. näytös:

1-2 Raimbaut odottelee metsässä Alicea. Bertram lahjoo hänet ja kannustaa köyhän trubaduurin unohtamaan häät ja keskittymään nautiskeluun.

3 Bertram on iloinen ”valloituksestaan”. Toisaalta helvetin henkien kuoro muistuttaa häntä omasta kohtalostaan. Bertram vannoo pitävänsä Robertin omanaan.

4-5 Alice saapuu etsimään Raimbauta. Hän rukoilee suojelusta.

6 Hornan kuoro kutsuu Robertia Alicen kauhuksi. Bertram nousee luolasta ja löytää Alicen.

7 Alice on huomannut Bertramin todellisen luonteen. Bertram pakottaa hänet tottelemaan itseään. Alice ei voi auttaa lähestyvää Robertia.

8 Tertsetti: Bertram, Robert ja Alice kukin omissa ajatuksissaan.

9 Bertram lupaa auttaa epätoivoista Robertia. Ehtona on turvautuminen manalan henkien apuun. 10 Sypressikimppu Pyhän Rosalien haudalla on taikakalu, jonka Robert lupaa noutaa ja ajatus saa hänet rohkeaksi taas, duetto.

11 Luostarin rauniot. Bertram kertoo langenneista nunnista ja manaa heidän henkiään luokseen. 12-13 Nunnat nousevat haudoista ja Bertram antaa heille ohjeet

14 Nunnien tanssi

15-17 Robert saapuu epäröiden ja joutuu kohtaamaan nunnat, mutta joutuu heidän valtaansa lopulta.

18 Robert nappaa sypressinoksan ja paikka täyttyy demoneista.

4. näytös:

19 Vihkiminen palatsissa odottaa. Hovineitojen kuoro.

20 Alice ja Isabelle. Alice ei ehdi varoittaa Robertin kohtalosta.

21-22 Granadan prinssin lähettiläs. Hääilo lakkaa kun Robert ilmestyy ja taikoo kaikki liikkumattomiksi.

23 Isabelle yksin on hereillä. Robert tuntee voittaneensa, mutta Isabelle aavistaa hänen pahat voimansa.

24-25 Isabel saa Robertin omantunnon heräämään. Hän murtaa taikakalun.

26 Kaikki heräävät ja vangitsevat Robertin.

5. näytös

27 Katedraali, jossa rukoilevia pappeja ja munkkeja. Mieskuoro.

28 Robert on hävinnyt Granadan prinssille, mutta luottaa yhä Bertramiin. Seurakunnan laulu tuo Robertin mieleen lapsuuden ja äidin ja hän lakkaa kuuntelemasta Bertramia. Kirkkoväen poistuttua Bertram paljastaa Robertille, kuka hän todella on. 29 Bertram tunnustaa metkunsa ja oman kohtalonsa.

30 Alice tuo hyviä uutisia: Isabelle odottaa Robertia

31-32 Robert epäröi Alicen ja Bertramin välillä. Tertsetti. Vasta äidin viimeinen viesti pysäyttää Robertin. Robert lukee äitinsä kirjeen, jossa tämä varoittaa Bertramista. Lopulta kamppailu loppuu keskiyön lyönteihin.

33 Seurakunta kiittää jumalaa. Isabelle ja Robert. Alice ja Raimbaut.