Wagner: Valkyyria

 tulostettava teksti

 

Richard Wagner: Die Walküre (Valkyyria, München 1870)

Richard Wagnerin (1813-1883) pääteos, neljä oopperaa sisältävä Nibelungin sormus, syntyi suunnilleen 30 vuoden aikana. Jo 1840-luvun alkupuolella säveltäjä tutki aiheeseen liittyviä tekstejä ja myyttejä. Varsinainen kirjoitustyö alkoi vuonna 1848, Lohengrinin valmistuttua ja vuotta ennen kuin Wagner joutui lähtemään maanpakoon Saksasta. Librettojen kirjoittamista seurasi sävellystyö. 1850-luvulla Wagner eli maapaossa pääasiassa Sveitsissä ja sävelsi Ringin lisäksi Tristanin ja Isolden sekä Nürnbergin mestarilaulajat. Nibelungin sormuksen hän sai päätökseen vasta 1874, jonka jälkeen alkoi teoksen valmistaminen ensiesitykseen.

Nibelungin sormus kantaesitettiin kokonaisuudessaan Bayreuthissa vuonna 1876. Sen neljä oopperaa saivat esityksensä peräkkäisinä iltoina yleisölle, jonka joukossa istui monia aikansa kulttuurin, taiteen ja politiikan johtavia henkilöitä. Vaikka säveltäjä oli ensimmäiseen festivaalin esityksiin varsin tyytymätön ja vaikka taloudellisesti hoiputtiin konkurssin partaalla, alkoi kuitenkin traditio, joka jatkuu Bayreuthissa edelleenkin. Samalla Wagner kykeni toteuttamaan ainutlaatuisen oopperateoksen, jota kohtaan tunnetaan jatkuvasti suurta mielenkiintoa. Nibelungin sormus on yksi laajimmista esittävän taiteen teoksista ja myös sen valmistumisprosessi oli epätavallisen pitkä. Ottaen huomioon ne vaikeudet joiden kanssa Wagner jatkuvasti kamppaili, on hämmästyttävää, miten hyvin hän lopulta onnistui saavuttamaan kaikki tavoitteensa.

Nibelungin sormuksen kokonaisuuteen kuuluvat oopperat:

    * Reininkulta (Das Rheingold), ensiesitys Münchenissä 22.9.1869

    * Valkyyria (Die Walküre), ensiesitys Münchenissä 26.6.1870

    * Siegfried, ensiesitys Bayreuthissa 16.8.1876

    * Jumalten tuho (Götterdämmerung), ensiesitys Bayreuthissa 17.8.1876

Ensimmäisen kerran kaikki neljä oopperaa esitettiin sarjana Bayreuthissa 13.8. – 17.8.1876.

Ringin valmistumisen vaiheita:

Jo vuonna 1846 Wagner kehitteli ooppera-aihetta Siegfried-sankarista. Siegfriedin kuolema -niminen libretto valmistui vuoden 1848 lopussa. Tämä Jumalten tuhon ensiversio muistutti aluksi paljolti Lohengrinin tyyliä, mutta säveltäjä muutti tekstiä varsinkin lopun osalta vuonna 1862.  Ensiversion  valmistumisen jälkeen vuonna 1848 Wagner huomasi, että oli välttämätöntä luoda Siegfriedin varhaisvaiheille oma teoksensa. "Nuori Siegfriedin" teksti oli valmis vuonna 1851, mutta jatkoa seurasi vuotta myöhemmin, kun Siegfriediä  edeltävät Valkyyria ja Reininkulta saivat librettonsa. Näin Wagner oli kirjoittanut libretot neljän oopperan kokonaisuuteen "päinvastaisessa" järjestyksessä.

Vuonna 1849 Wagner oli aktiivisesti osallistunut kansannousuun Dresdenissä ja joutui pakenemaan maanpetturuussyytettä Zürichiin. Seuraavina vuosina hän ei säveltänyt mitään, mutta julkaisi omiin taidekäsityksiinsä perustuvat kirjat "Taide ja vallankumous", ”Tulevaisuuden taideteos” ja "Ooppera ja draama". Kun hän samoihin aikoihin kirjoitti aktiivisesti Ringin librettoja sekä suunnitteli oopperoita aiheista Nürnbergin mestarilaulajat, Tristan sekä Parsifal, voidaan todeta Wagnerin suunnitelleen koko myöhemmän uransa noina näennäisen hedelmättöminä maanpakolaisuusvuosina. 1850-luvulla Wagner omaksui myös toisaalta Arthur Schopenhauerin pessimistisen filosofian Myöhemmin hän tutustui läheisesti myös filosofi Friedrich Nietzscheen. Wagnerin elämänvaiheet painoivat Nibelungin sormukseen omat leimansa. Nibelungin sormuksen ydinaihe on taistelu vallan (omaisuuden) ja rakkauden välillä. Valtaa voi saada vain se, joka luopuu rakkaudesta. Vallanhimosta voi luopua vain uhrautumalla rakkauden tähden. Niinpä Alberichin varastama sormus vaihtaa omistajaa vallanhimon ja ahneuden takia, kunnes Brünnhilden uhrautuminen palauttaa sen lopuksi alkuperäiseen paikkaansa Reinin pohjalle. Wagnerin omaksuma schopenhauerilainen pessimismi 1850-luvulla sai hänet muuttamaan Ringin lopun yleiseksi tuhoutumiseksi. Wotanin, ylijumalan, valvoma maailmanjärjestys järkkyy ja Valhalla palaa muiden mukana.

Vaikka Wagner perusti tetralogiansa nimenomaan aluksi keskiaikaiseen Niebelungenliediin, etsiytyi hän pidemmälle ja esiin nousivat erityisesti skandinaavis-germaaniset Edda- ja eri Saga-runoelmat esikuvina. Saksalaiset kansansadut, etunenässä kertomus "Siegfriedistä ja torvesta" kuuluivat myös Wagnerin käyttämiin päälähteisiin. Tyypillistä Wagnerin kielelle on harkittu vanhanaikaisuus. Teksti ei noudata riimejä, vaan kuten Kalevala, viljelee runsaasti alkusointuja (Stabreim) ja toisaalta vanhakantaisia saksankielen ilmauksia.

Vuonna 1853 Reininkullan sävellystyö alkoi. Vuotta myöhemmin ensimmäisen osan valmistuttua Wagner kirjoitti Valkyyrian partituuria, jota kesti vuoteen 1856 asti. Sävellysprosessi hidastui entisestään kolmannessa oopperassa. Kesäkuussa 1857 ollessaan keskellä Siegfriedin toista näytöstä Wagner keskeytti työnsä. Vasta 1865 Siegfriedin musiikki sai jatkoa. Työ oli silti hidasta, ja oopperan partituuri valmistui vasta vuonna 1871. Wagner sävelsi päätösosaa, Jumalten tuhoa yhtäaikaisesti vuodesta 1869 lähtien. Viimeinen ooppera sai lopullisen muotonsa vuonna 1874. Nibelungin sormus oli lopultakin valmistunut.

Musiikillisesti Wagnerin Ringiä hahmottavat erilaiset johtoaiheet ("Leitmotive"). Ne kuvaavat tiettyjä henkilöitä, luonnonilmiöitä, tunnetiloja tai asioita ja esineitä sekä melodisesti (Siegfriedin torviaihe) että harmonisesti (Valhalla-aihe). Motiivit nousevat kuuluville viittaamaan tulevaan tai menneeseen, niiden käyttö on hienovaraista ja kompleksista. Motiiveja on laskutavasta riippuen sadasta sataanviiteenkymmeneen. Samalla Wagner luopuu perinteisestä jaosta aarioihin ja resitatiiveihin. Tilalle hän tuo "loppumattoman melodian" ja musiikilliset ylimenot. Perinteisestä oopperasta tulee musiikkidraamaa, jota hahmottavat kohtaukset, eivät erilliset musiikkinumerot.

Wagnerilla myös orkesterivärit ovat erottamaton osa musiikkia. Musiikillisen vastineensa saavat mm. Reinin virtaus, aurinko, metsä, tuli, jättiläiset, lohikäärme jne. Wagner kehitti oman vaskisoitinlajinsa, Wagner-tuubat Ringiä varten sekä laajensi orkesterin soitinvalikoimaa myös muilla matalilla vaskisoittimilla. Ring-orkesterin koko oli muutenkin suurempi kuin Wagnerin muissa teoksissa.

Wagnerin kehittämät uudet mittasuhteet asettivat uusia vaatimuksia paitsi orkesterille ja laulajille myös koko oopperainstituutiolle. Nibelungin sormuksen toteuttaminen merkitsi oopperajuhlien instituutioiden alkua (Festspiele), koska teoksen esittäminen vaati sekä viikon (vähintään yksi lepopäivä) kestävän festivaalin että musiikilliset ja dramaattiset vaatimukset täyttävän oopperatalon. Osittain tästä syystä ymmärtää Wagnerin kokeman masennuksen sekä säveltämisen keskeytymisen vuonna 1857. Neljän oopperan toteuttaminen maanpakolaisena Sveitsissä oli mahdoton ajatus jopa Wagnerille . Vasta tutustuminen Baijerin uuteen kuninkaaseen Ludvig II:een muutti kaiken. Yhtäkkiä Wagnerilla oli tukija, joka saattoi ja halusikin toteuttaa kaikki säveltäjän toiveet.  Bayreuthin Wagnerille rakennettiin oopperatalo ja oopperajuhla toteutui elokuussa vuonna 1876 ensimmäisen kerran.

Valkyyria sisältää useita Wagnerin vaikuttavimpiin kuuluvia musiikillisia hetkiä. Kuuluisimpana niistä täytyy pitää Valkyyrioiden ratsastusta, mutta myös lopun taikatuli, alun myrskymusiikki, Siegmunden ja Sieglinden duetto, Brünnhilden ilmoitus sekä Wotanin monologi ovat yhtä lailla huippukohtia.

DVD: Bayreuthin oopperajuhlat 1980

Wotan  (bassobaritoni)                                                  David McIntyre

 Fricka  (mezzosopraano)                                             Hanna Schwartz

 Siegmund (tenori)                                                         Peter Hofmann

 Sieglinde (sopraano)                                                     Jeannine Altmeyer

 Hunding, (basso)                                                          Matti Salminen

 Valkyyriat:

 Brünnhilde (sopraano)                                                  Gwyneth Jones

 Gerhilde (sopraano)                                                      Carmen Reppel

 Ortlinde (sopraano)                                                      Karen Middleton

 Helmvige (sopraano)                                                    Katie Clarke

 Waltraute (mezzosopraano)                                         Gabriele Schnaut

 Siegrune (mezzosopraano)                                           Marga Schiml

 Roßweisse (mezzosopraano)                                       Elisabeth Glauser

 Schwertleite (altto)                                                       Gwendolyn Killebrew

 Grimgerde (altto)                                                          Ilse Gramatzki

 

Juoni:

1. näytös:

Jumala Wotan koettaa saada sormuksen puhdistettua kirouksesta ja kasvattaa kaksoset Sieglinden ja Siegmundin metsän kätköissä, myöhemmin heidän äitinsä kuitenkin surmataan. Sieglinde on siepattu ja pakotettu naimaan Hunding-niminen mies. Heidän häihinsä ilmestyy Wotan valepuvussa ja iskee taikavoimaisen Nothung-miekan saarnen runkoon, eikä kukaan onnistu irrottamaan miekkaa puusta. Myöhemmin oopperan alkaessa Siegmund pakenee vihollisiaan Hundingin taloon (3). Hän tapaa siellä Sieglinden, muttei tunnista häntä. (4) Kotiin saapuva Hunding huomaa, että Siegmund on hänen verivihollisensa ja haastaa hänet aamulla kaksintaisteluun (5-7), Siegmund tunnistaa Sieglinden: heidän välilleen puhkeaa rakkaus (8-10), ja Siegmundin onnistuu irrottaa Nothung-miekka saarnesta(11).

2. näytös:

Wotan lähettää tyttärensä, Brünnhilde-nimisen valkyyrian suojelemaan Siegmundia (12). Fricka-jumalatar kuitenkin kääntää Wotanin pään ja sanoo, että hänen ei lakien jumalana pitäisi tukea sisarusten välistä liittoa (13-14). Niinpä Wotan lähettääkin Brünnhilden auttamaan Siegmundin sijasta Hundingia (15-17). Brünnhilde julistaa kuolemaa Siegmundille, mutta liikuttuu kuitenkin miehen uskollisuudesta Sieglindeä kohtaan. Brünnhilde toimii Wotanin tahtoa vastaan ja lupaa auttaa Siegmundia voittamaan (18-19). Wotan suuttuu tyttärelleen ja lähtee mukaan kaksintaisteluun, taistelussa Nothung-miekka murtuu Wotanin keihääseen. Siegmund kuolee ja Wotan tappaa Hundingin. Brünnhilde pakenee Wotania ja ottaa Nothung-miekan palaset ja Sieglinden mukaansa(20).

3. näytös:

Valkyyriat keräävät kuolleita sankareita Valhallaan, kun Brünnhilde tulee ja pyytää heiltä apua Wotanin vihaa vastaan (1-2). Brünnhilde eroaa Sieglindestä kertoen samalla, että tämä kantaa kohdussaan maailman ihmeellisintä sankaria, Siegfriediä (3). Wotan löytää Brünnhilden julistaen karkottavansa tyttärensä Valhallasta ja antaen hänet maailman armoille (5). Kuunneltuaan Brünnhilden puolustuksen hän lieventää rangaistustaan: Wotan vaivuttaa Brünnhilden uneen ympäröiden tyttärensä tulirenkaalla, joka suojelee häntä ja jonka vain urhein sankari voi läpäistä (6-9).

Bizet: Helmenkalastajat ja Carmen

tulostettava teksti

Georges Bizet: Helmenkalastajat (Pariisi, 1863)

Nuorten säveltäjien oli usein vaikea saada oopperasuunnitelmiaan toteutettua Pariisin kahdessa suurimmassa oopperatalossa. Bizet (1838-1875) kuului Grand prix du Rome –mitalin saajiin, hän opiskeli Italiassa ja sävelsi lyhyen buffa-oopperan Donizettin tyyliin. Palattuaan Pariisiin hän hyödynsi palkinnon saamalla tilauksen yksinäytöksisestä oopperasta Opéra-comiqueen. Kuitenkin La guzla de l’Emir jäi esittämättä ja katosi jäljettömiin. Bizet oli saanut kesken harjoitusten huhtikuussa 1862 mahdollisuuden säveltää kolminäytöksinen ooppera riippumattomalle Theatre Lyrique –nimiselle oopperayhdistykselle. Libretto oli Michel Carrén ja Eugene Cormonin käsialaa. Ooppera sai kantaesityksensä seuraavana vuonna sekä yhteensä 18 esitystä, muttei palannut ohjelmistoon säveltäjänsä elinaikana. Vuoden 1886 jälkeen se sai useita esityksiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Viimeiset puolivuosisataa Helmenkalastajat on kuulunut monien oopperatalojen ohjelmistoon ja se on levytetty lukuisia kertoja.

Roolit:

Leila, Brahman papitar        -                    sopraano

Nadir, kalastaja                    -                    tenori

Zurga, kalastajien johtaja     -                    baritoni

Nourabad, Brahman ylipappi -                  basso

Juoni:

Ceylonin muinaiset kalastajat ajavat pahoja henkiä pois varmistaakseen pyyntionnensa. He valitsevat joukostaan johtajan, Zurgan. Nadir saapuu paikalle ja Zurga tunnistaa vanhan ystänsä hänessä. He muistelevat aikaa Kandyn kaupungissa, jolloin kumpikin oli ihastunut kauniseen papittareen. Siitä aiheutunut välirikko on jo unohdettu, ja molemmat vannovat ystävyyttä kuolemaan saakka. Vene saapuu rannalle ja siitä astuu verhottu papitar. Hänen rukouksiaan tarvitaan rituaalin varmistamiseksi. Zurgan ohjeiden jälkeen naisen ohjaa temppeliin ylipappi Nourabad. Nadir jää yksin. Miestä painaa yhä rakkaus Leilaan. Tästä syystä hän on tullut temppelin luo. Temppelistä kantautuva laulu kuulostaa tutulta ja kun Nadir saapuu sinne, tunnistaa hän taas Leilan. Molemmat tunnustavat toisilleen rakkautensa uudelleen.

Nourabad painostaa Leilaa toteuttamaan vannomansa valat Brahmaa kohtaan. Leila todistaa rohkeudestaan kertomalla rintakorunsa tarinan. Kuitenkin hän kaipaa Nadiria. Miehen palatessa he antautuvat lemmenduettoon. Kun Nadir poistuu vangitsevat helmenkalastajat hänet. Zurga haluaa armahtaa ystävänsä, mutta kun tunnistaa Leilan, saa mustasukkaisuus vallan. Hän tuomitsee molemmat kuolemaan. Myrsky nousee.

Myrskyn jälkeen Leila tuodaan Zurgan telttaan. Anelu Nadirin armahtamisesta nostattaa uudelleen Zurgan mustasukkaisuuden. Nourabad ilmoittaa rovion olevan valmis. Huomatessaan kaulakorun Zurga sieppaa sen itselleen. Nadir ja Leila kohtaavat rovion äärellä. Silloin salama iskee kalastajien kylään. Miesten pelastaessa omaisuuttaan Zurga auttaa Leilan ja Nadirin pakoon. Kaulakoru paljasti, että Leila oli aikoinaan pelastanut Zurgan. Nyt hän on valmis vastapalvelukseen. Miesten palatessa Zurga on heitä vastassa. (vuoden 1886 versiossa Zurga kuolee lopussa.)

DVD: Venetsian La Fenice –ooppera 2004

Johtaa Marcello Viotti, Ohjaus Pier Luigi Pizzi

Leila              -                    Annick Massis

Nadir             -                    Yasu Nakajima

Zurga            -                    Luca Grassi

Nourabad      -                   Luigi di Donato

Alkusoitto

1. näytös

1 Kalastajien tanssi

2 Zurga valitaan kalastajien kuninkaaksi. Nadir saapuu vaellettuaan metsissä. Hän kertoo seikkailuistaan.

3 Zurga pyytää Nadiria jäämään kylään. Tanssi jatkuu ja muut poistuvat

4 Zurga ja Nadir palaavat menneeseen ja uudistavat ystävyytensä

5 Miehet muistelevat Kandin kaupungin kaunista papitarta ja sopivat mustasukkaisuutensa duetossa

6 Zurga kertoo lähestyvästä kanootista. Salaperäinen, verhottu papitar saapuu.

7 Kyläläiset vastaanottavat muukalaisen. Hänen odotetaan varmistavan jumalten suojeluksen.

8 Nainen lupaa Zurgalle toimia papittaren tehtävien mukaisesti. Zurga lupaa hänelle kunnioitusta ja suuren helmen. Rangaistuksena laiminlyönnistä on kuolema. Kalastajat rukoilevat Brahmaa.

9-10 Nadiria jää vaivaamaan papittaren ääni ja hän palaa taas rakkauden muistoihin aariassaan

11 Nourabad ohjaa Leilan temppeliin. 12 Leila aloittaa rukouslaulun, johon Nadir herää. Nadir kutsuu ja Leila vastaa temppelistä hänelle.

2. näytös

1 Yö koittaa ja tähdet syttyvät taivaalle. Nourabad vakuuttaa Leilalle, että tämä voi rauhassa levätä temppelissä. Leila kertoo rohkeudestaan, jonka merkkinä on hänen kaulakorunsa.

2 Jäätyään yksin Leilaa lohduttaa vain tunne Nadirin läheisyydestä. Aaria

3 Nadirin laulu herättää Leilan.

4 Leila pelkää ensin vastaanottaa Nadiria, mutta sitten molemmat palaavat ensikohtaamiseensa duetossaan.

5 Nadir poistuu, mutta Nourabad hälyttää ihmiset paikalle. Nadirille ja Leilalle vaaditaan rangaistusta. Zurga keskeyttää tilanteen. Nähdessään Leilan kasvot hän hurjistuu ja vaatii muiden mukana kuolemaa heille. Salamointi pelästyttää kaikki ja he rukoilevat Brahmalta armoa.

3. näytös

1 Zurga rauhattomana teltassaan myrskyn laannuttua. Hän katuu julmuuttaan Nadiria kohtaan.

2-3 Leila tuodaan Zurgan luokse. Zurga on taas onnellinen hänen läsnäolostaan. Leila anoo Nadirille armahdusta, mutta Zurgan mustasukkaisuus erottaa heidät taas.

4 Rovio on valmis tuomituille. Leilan kaulakoru joutuu Zurgalle.

5 Kansa odottaa verenhimoisena tulen sytyttämistä. Nadir tuodaan.

6 Leila ja Nadir odottavat yhdessä pelottamasti kuolemaansa.

7 Juuri sytyttämisen hetkellä käskee Zurga ihmisiä pelastamaan kotinsa. Hän vapauttaa Nadirin ja Leilan.

Carmen (Pariisi 1875)

Pariisin Opéra-Comiquessa kantaesitettiin paitsi Bizet'n Carmen myös monia muita oopperoita ja erityisesti operetteja. Carmen ei kuitenkaan ole mikään kevyt komedia, vaan pikemminkin tragedia. Aiheen sekä puhutun dialogin vuoksi teos kuuluu kuitenkin Opèra comique -tyylilajiin.

Bizet aloitti Carmenin säveltämisen 1872, kolme vuotta ennen epäonnista kantaesitystä. Aihe pohjautui Prosper Mériméen samannimiseen (1845 ilmestyneeseen) romaaniin, josta ajan merkittävimmät ranskalaiset libretistit Henri Meilhac ja Ludovic Halevy muokkasivat oopperatekstin. Carmenissa yhdistyivät lähinnä ranskalaiset ja italialaiset tyylipiirteet, joskin musiikillinen paikallisväri on suorastaan hämäävän espanjalainen. Orkesterin rooli on niin itsenäinen, että Bizet sai syytöksiä wagnerismista, vaikka hänen musiikkinsa ei voisi juuri vähemmän muistuttaa Wagneria. Myös muodollisesti Bizet pitäytyy perinteellisessä numero-oopperassa. Alkuperäisen partituurin puhuttu dialogi korvattiin myöhemmin Guiraudin säveltämillä resitatiiveilla. Nykyään on palattu myös tässä oopperassa originaliteettiin: puhutut repliikit vievät draamaa paremmin eteenpäin. Carmen jäi Bizet'n viimeiseksi teokseksi, eikä sen tekijä kokenut oopperansa maailmanmenestystä. Musiikillisesti espanjalais- ja mustalaiseksotiikan onnistunut yhdistäminen ranskalaisen ja italialaisen oopperan perinteisiin sekä aiheen toisaalta melkein viihteellinen toisaalta kansanomaisen suora käsittely takasi myöhemmän menestyksen. Carmen on varmaan kaikkein suosituin ooppera varsinaisen oopperayleisön ulkopuolella johtuen monista mieleenjäävistä melodioista ja aikanaan varmasti paheksutusta sensuaalisuudesta. Muista Bizet'n näyttämöteoksista voidaan mainita Helmenkalastajien ohella Perthin kaunotar, Don Procopio ja Djamileh sekä myös Arlesitar-sarja.

Roolit:

Carmen, mustalaistyttö - dramaattinen mezzosopraano

Don José, kersantti - tenori

Escamillo, härkätaistelija - baritoni

Micaela, Don Josén morsian - lyyrinen sopraano

Remendado ja Dancairo, salakuljettajat (tenori-basso)

Zuniga, luutnantti - basso

Moralès, kersantti - baritoni

Frasquita ja Mercédès, mustalaistyttöjä (sopraano - mezzosopraano)

myyjätär - altto

mieskuoro: sotilaat - härkätaistelijat - salakuljettajat - nuorukaiset

naiskuoro: tupakkatehtaan naiset - mustalaiset

lapsikuoro: Sevillan lapsia

Tapahtuu Sevillan seudulla n. 1820: Päävartio, tupakkatehdas, Lillas Pastian kapakka, Vuoristo, Härkätaisteluareena

Juoni:

Kersantti Don Josén morsian, maalaistyttö Micaela saapuu päävartioon Sevillaan tuomaan viestiä tämän äidiltä, joka odottaa poikaansa kotiin. Micaela mennessä välillä kaupungille, joutuu Don José vartioimaan mustalaistyttö Carmenia, joka on haavoittanut veitsellä yhtä tupakkatehtaan työntekijättäristä. Carmen näkee tilaisuutensa kokemattoman nuorukaisen kanssa. Don José antaa hänen karata, mistä hyvästä mies saa itse arestia ja hänet alennetaan sotamieheksi.

Lillas Pastian kapakassa, jossa salakuljettajat ja mustalaiset viettävät aikaansa, on ilo ylimmillään mustalaistyttöjen tanssiessa.  Escamillo, juhlittu toreadori, vierailee myös paikalla. Kun muut vieraat ovat poistuneet, pyytävät salakuljettajat tyttöjä auttamaan heitä tullimiesten huijaamisessa. Carmen on haluton, koska hän odottaa Don Josén vapautumista arestista. Miehet ehdottavat, että Carmen taivuttelisi kersantin lähtemään pakomatkalle heidän mukaansa.  Don José saapuu, mutta trumpetin kutsuessa hänen on palattava takaisin kasarmiin. Onneton nuorukainen kuitenkin huomaa, miten luutnantti Zunigakin on tapaamassa Carmenia. Don Josén mustasukkaisuus saa hänet tarttumaan aseeseen esimiestään vastaan. Carmen kutsuu mustalaismiehet apuun, jolloin Don José pääsee pakoon muiden mukana.

Don José soveltuu huonosti salakuljettajaksi, mikä vähentää hänen viehätysvoimaansa Carmenin silmissä. Carmen, joka ei kauan rakasta samaa miestä, on jo ihastunut Escamilloon. Vuoristossa mustalaiset tavoittanut Escamillo joutuu Don Josén kanssa kaksinkamppailuun, mutta Carmen pelastaa hänet väliintulollaan. Micaela on urheasti ottanut selvää Don Josén olinpaikasta ja rukoilee tätä palaamaan kuolemaisillaan olevan äidin luo. Don José poistuu Micaelan kanssa, mutta vannoo Carmenille palaavansa.

Koittaa seuraava härkätaistelu. Areena on täynnä juhlivaa väkeä. Don José ilmestyy Carmenin luokse täysin murtuneena ja vaatii häntä seuraamaan itseään, jotta he aloittaisivat uuden elämän. Carmen torjuu Don Josén kylmästi. Kansan juhliessa Escamillon voittoa härästä Don José tappaa Carmenin.

DVD: Metropolitan ooppera (1989)

johtaa James Levine

ohjaus John Bury

Carmen – Agnes Baltsa

Don José – José Carreras

Micaela – Leona Mitchell

Escamillo – Samuel Ramey

Kohtauksia:

 Alkusoitto (2)

1. näytös:

3-4 Päävartio, Morales ja Micaela

5-6 Vahdinvaihto, lasten kuoro, Don José ja Morales

7-8 Tupakkatehtaan naiset ja Carmen

9 Habanera, 10 Carmen ja Don José

11-12 Micaela kertoo Don Josélle terveisiä äidiltä

13-14 Tappelu, Carmenin kuulustelu ja pidätys

15-17 Carmen viettelee Don Josén vapauttamaan hänet: Seguidilla ja duetto

18 Carmen karkaa,  Don José pidätetään

2. näytös:

19 Välimusiikki

20-21 Lillas Pastian taverna: Mustalaistytöt viihdyttävät upseereita

22 Toreadori Escamillo esittäytyy

23-25 Salakuljettajat ja Carmen, Frasquita, Mercedes (kvintetti)

26-27 Carmen tanssii Don Josélle, jota kasarmin iltasoitto kutsuu

28 Don Josén kukkaisaaria

29 Carmen houkuttelee Don Josén mukaansa vuorille

30 Don José ja luutnantti Zuniga, salakuljettajat ja mustalaiset

3. näytös:

31 Välisoitto

32-33 Salakuljettajat vuoristossa

34-35 Mustalaisnaisten korttitrio, Carmenin kohtalonkortti

36 Salakuljettajien sekstetti, 37-38 Micaela

39 Don Josén ja Escamillon kaksintaistelu

40 Escamillon kutsu härkätaisteluun, Don Josén on lähdettävä Micaelan kanssa

4. näytös:

41 Välisoitto

42  Väki tungeksii areenan ulkopuolella

43-44 Härkätaistelijat tulevat. Carmen jää odottamaan Don Joséta

45 Don José ja Carmen